keskiviikko 29. elokuuta 2012

From Spain

Kesälomalta on esittelemättä vielä monta kivaa juttua, vaikka ajattelin alunperin, että käyn ne läpi elokuun ensimmäisen viikon aikana.. Joka päivä löytyy kuitenkin joku uusi kiva juttu, jonka haluan tänne jakaa. 

Tässä kuitenkin vielä Espanjan tuliaisia. Niin kuin kirjoitin Ian Mosh -tekstissä, ei Espanjassa kaikista odotuksista huolimatta iskenyt shoppailuhulluutta vaan löysin muutaman, omasta mielestäni, huippulöydön. 

Siniset sandaalit

Ajattelin etukäteen, että ostan vähintään kahdet kengät - olihan kuitenkin kyseessä Art ja El Naturalista merkkien kotimaa. Kiertelin kenkäkauppoja moneen otteeseen, mutta mikään ei herättänyt minussa suurta ostovimmaa. Kun viimein näin nämä Porronet-merkkiset kengät näyteikkunassa, tiesin että ne tulevat mukanani Suomeen. Sandaalit ovat todella mukavat jalassa ja ne ovat siniset!!! 

Nahkainen vyölaukku

Olen pitkään halunnut käsilaukun korvaajaksi vyölaukun tai oikeastaan vyötaskun. Käsilaukut ovat kauniita ja joskus välttämättömiä, mutta useimmiten koen ne itse hankaliksi. Tiesin, että San Sebastianissa on kauniita nahkatuotteita, joten pidin silmäni auki ensimmäisestä päivästä alkaen. No, kun ensimmäisen kerran menin nahkatuotteita myyvän kaupan ohi, en astunut sisään - virhe! Viimeisenä iltana koitin uudelleen etsiä tuota vanhassakaupungissa sijainnutta pientä kauppaa ja kun löysin sen, juuri ennen sulkemisaikaa, siellä ei ollutkaan vyölaukkuja. Olin jo luovuttamassa, kun huomasin viereisen kaupan ikkunassa nahkalaukkuja. Syöksyin sisään ja siellä se odotti - uusi uljas vyötaskuni! Juuri sopivan kokoinen avaimien, kännykän ja rahapussin kantamiseen - ja kaiken kukkuraksi länkkärihenkinen. Me like it :)

 Rintakoru


Kolmas aarre löytyi heräteostoksena vyölaukkukaupan tiskiltä. Rintakorun värit ja kuva muistuttavat japanilaisista animaatioista (Henkien kätkemä, Liikkuva linna, Tuulten laakso...), joten sen oli lähdettävä mukaan. Jälkikäteen ainoa harmi on ollut, etten ostanut kahta ja tehnyt niistä korvakoruja.

Joka tapauksessa, kiitos San Sebastian.

tiistai 28. elokuuta 2012

Aamupalapiiras

Joskus kaupassa käynti tuntuu ylitsepääsemättömän ärsyttävältä, varsinkin jos jokin asia on kesken. Eilen oli tällainen päivä, enkä halunnut lähteä kesken wärkkäilyjeni mihinkään. Nämä päivät ovat itseasiassa hauskoja kokkailun osalta, koska silloin on keksittävä ruokaa niistä aineista mitä on (olen tainnut kirjoittaa tästä aikaisemminkin..). Eilen kaappeihin kurkistelujen tuloksena päädyin kokkailemaan sienirisottoa. Viime syksyn mustatorvisieniä ja suppilovahveroita löytyi vielä purkillinen kuivattuna, joten ne oli aikakin käyttää pois. Täydellistä risottoa ei ruoasta tullut, sillä täysjyväriisi ei turpoa samalla tavalla, mutta maittavaa kuitenkin. Kaapista sattui vielä löytymään salaattijuustoa ja ikkunalaudalta basilikaa - loistavaa. 

Olen niitä ihmisiä, jotka syövät samaa ruokaa vain kerran. Meillä ei siis säilötä pakkaseen valmisruokaa (varsinkaan kun sinne ei mahdu) vaan kaikki syödään kerralla pois. Jos ruokaa jää yli, pitää siitä keksiä jokin uusi ruokalaji. Eilen kyseinen prosessi muunsi päivän risoton illan sienipasteijoiksi - ovelaa :)

Pasteijoiden lisäksi oli keksittävä myös pakasteesta yli jääneille (se on todellakin aivan täynnä) raparpereille käyttötarkoitus. Mieleni teki raparperipiirakkaa ja nimenomaan rahka-raparperipiirakkaa. Loistava ohje löytyi Vanhiljataivaan sivuilta (Kiitos!), jonka ansiosta tänä aamuna aamupalalautaselta löytyi palanen suussa sulavaa piirakkaa :)







maanantai 27. elokuuta 2012

Nahkakorvikset

Sain viime keväänä erivärisiä nahan palasia ja olen monesti miettinyt mitä niistä tekisin. Viime yönä sain inspiraation korvakoruista ja tänään piti päästä kokeilemaan miltä visio näyttää toteutettuna. Ensimmäiset prototyypit valmiina, kehittely jatkukoon :)










sunnuntai 26. elokuuta 2012

Pirtin ääniä

Istun vanhan omakotitalon pirtissä, jalassani uudet villasukat. 88-vuotias isotätini pulputtaa Keski-Suomen murretta ja hakee vielä toiset villasukat sukulaistytön matkaan. Sellaiset kun valmistuu kuulemma päivässä. Kello on yhdeksän ja olen vasta herännyt, mutta isäni, isoäitini ja isotätini ovat ehtineet olla ylhäällä jo monta tuntia. Perunat ovat kiehumassa ja penkillä odottaa ämpärillinen vastakerättyjä puolukoita. Kuuntelen ja katselen, painan mieleeni ja koitan imeä itseeni kaiken mitä ympärillä tapahtuu. "Suat vielä monta vellilautasta syyä ehtä pääset tähä ikkään" haastelee isosisko 80-vuotiaalle pikkusiskolleen. Puheen sorinaan sekoittuu seinäkellon tikitys sekä keinutuolin jalasten alla nariseva lattia. Ikkunasta näkyy punaisten puolukoiden värittämä mäntymetsä syksyisen aamuauringon valossa. Kaunis päivä.




torstai 23. elokuuta 2012

Karviaishilloke

Tänään sain viimein viikonloppuna poimitut karviaiset hillokkeen muotoon. En ole aikaisemmin tehnyt karviaisista mitään, vaan lähinnä kyykkinyt pensaan reunalla napsien marjoja suoraan suuhuni. Halusin kuitenkin tänä syksynä kokeilla nimenomaan hillokkeen valmistamista, sillä a. en oikeastaan tiennyt mitä hilloke on verrattuna hilloon ja b. maistoin viime talvena karviaishilloa voimakkaiden juustojen kaverina ja se oli todella hyvää. Etsin netistä ohjetta ja päädyin lopulta Maku -lehden sivuilta löytyneeseen reseptiin. Olisi ehkä kannattanut selvittää etukäteen tuon a. kohdan vastaus, sillä ihmettelin hilloketta tehdessäni tavallisen sokerin käyttöä sekä seoksen nestemäisyyttä. Jälkikäteen selvitettyäni mikä hillokkeen ja hillon ero on, sain yllättäen vastaukseksi vähäisemmän sokerin käytön sekä liemimäisyyden :) Ja niin, sitä kutsutaan myös kompotti nimellä.  

Maku on mielenkiintoinen. Laitoin ohjeen mausteiden lisäksi sekaan hitusen inkivääriä, joten karviaisten ja sokeriliemen lisäksi suussa pyörii kanelin, rosmariinin, neilikan sekä inkiväärin sekoitus. Hilloke on samalla makea ja karvas, enkä osaa yhtään sanoa miten maku muuttuu voimakkaan juuston kera. Jäin myös pohtimaan, miten liemimäinen hilloke tarjoillaan juustojen kanssa.. 

Joka tapauksessa, kaunista se on 
 


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kesäkurpitsakeitto

Kesäkurpitsakausi on parhaimmillaan - ainakin vanhempieni puutarhassa. En ole oikeastaan koskaan pitänyt kyseisestä kasviksesta , mutta kotona käydessä sain maistaa todella hyvää kesäkurpitsakeittoa. Ohjeen alkuperästä en tiedä, mutta tässä se tulee suurpiirteittäin:
Keitä kaksi paloiteltua kesäkurpitsaa (tai sitten yksi valtava) ja sipuli vähässä vedessä pehmeäksi. Sekoita 2dl kermaa ja 2 kananmunaa keskenään. Kaada pehmenneet kasvikset liemineen seoksen sekaan ja soseuta. Mausta. Maku on mieto ja pehmeä, joten keitosta saa muokattua oman mielen mukaisen helposti. Itse käytin chiliä, valkopippuria ja suolaa. Kokeilemisen arvoinen keitos!



torstai 16. elokuuta 2012

Hevonhierakkaa, nokkosia ja herkuttelua

Luonnon tarjoaman marja- sekä sienisadon lisäksi metsät ja pellot ovat täynnä käyttökelpoisia kasveja, joiden lääkinnällinen vaikutus on vain pari sukupolvea takaperin ollut vielä kaikkien tiedossa.

Ensimmäiset muistoni lääkekasveihin liittyen löytyvät jo lapsuudesta, jolloin äidillä oli tapana etsiä pihasta ratamonlehti vuotavaan haavaan ja valmistella erilaisia valkosipulitököttejä sekä mustaherukkamehua flunssan karkoittamiseen. Mahataudissa paras lääke oli mustikkakeitto ja juhlamehuna juotiin Viiperiä (mustaherukanlehtimehua). Pari vuotta sitten luin uudelleen teiniajoista lämpimät muistot jättäneen Maan lapset -kirjasarjan. Jean M. Untinen Auelin kuvailema luonnon apteekki tuntui kiehtovalta ja siitä innostuneena ilmoittauduin viime keväänä Käytännön lääkekasvit -kurssille. Henriette Kressin vetämä kurssi sai odottamaan kesää ja sen mukana tuomaa vihreyttä erilaisin silmin.

Aikaisemmin esittelin teille Aurinkoa purkissa -tekstissäni jo ensimmäiset uudet tuttavuudet - kuivattuja kehäkukkia. Tänään saaliiksi tarttui hevonhierakan juurta sekä nokkosen siemeniä. Ensimmäisenä mainittu päätyi pieneksi leikeltynä kuivuriin ja jälkimmäinen viettää yön parvessa niputettuna, niin että ylimääräiset mönkijät pääsevät vielä karkuun. Lyhyesti kuvailtuna ja Henrietten kirjaa lainaten hevonhierakan juurta käytetään allergioissa ja maksaa vahvistamaan, nokkonen taas on parhaimpia yrttejä heinänuhaan.

Yrttiteeainekset alkavat pikkuhiljaa olla kasassa, mutta sitä ennen nautiskelen vielä vanhoista tutuista herkuista - kuningatarpiirakasta ja herukka-vadelmamehusta :D







Hyvän mielen Regatta

Hyvät ihmiset, menkää ja nauttikaa Hietaniemessä sijaitsevasta Regatta -kahvilasta! Paikka on aivan ihana punaisine tupineen ja merellisine pihapiireineen, eikä pullantuoksulta voi välttyä. Talvella grillipaikalla voi paistaa makkaraa viltin alla lämmitellen hengityksen huurutessa pakkasessa. Kesällä voi vuokrata vaikkapa kanootin tai nautiskella luomumehua merituulen pörröttäessä tukkaa. Poikkesitpa vain pikaisesti teelle, kirjan kanssa viihtymään tai ehkäpä vain katsastamaan paikan, niin väitän, että kokemus saa suupielesi kääntymään ylöspäin vielä pitkänkin ajan jälkeen.

ps. Muista tarkistaa myös vessa..




maanantai 13. elokuuta 2012

Meditatiiviset karjalanpiirakat

Koska kesältä on vielä monta mukavaa muistoa esittelemättä, niin taidan postata vielä toisen jutun tänään :) Olen pitkään halunnut leipoa karjalanpiirakoita. Muistan leiponeeni niitä joskus lapsena, mutta muistikuva ei kerro millaisen työpanoksen se tarvitsee eikä sitä, miltä itsetehty piirakka maistuu. Kesällä eteeni tuli tilaisuus kokeilla rypyttäjän arkea, kun mökin pihauuni lämpesi ja tykötarpeet oli koottu kasaan. Edellisenä päivänä tehty riisipuuro oli saanut jäähtyä rauhassa ja nyt oli taikinan teko, sekä itse piirakoiden valmistaminen edessä. Alussa pyöreän muodon saaminen oli hankalaa, mutta piirakkapulikkaa hetken kokeiltuani tekniikka löytyi ja kauliminen tuntui mukavalta, luonnolliselta. Piirakoiden tekemiseen upposi enemmän kuin tunti, mutta aika ei missään vaiheessa käynyt pitkäksi. Keskittymistä vaativa kaulitseminen ja oman rypytystekniikkansa löytäminen vei kaikki muut ajatukset tauolle, käsien tehdessä työtä käskettyä. Meditointia leipomisen muodossa, jonka lopputuloksena kädessäni oli lämmin, rapea, itse leivottu karjalanpiirakka munavoilla höystettynä. Hyvää.


   




No kun..

Hellästä ja huomaavaisesta herätyksestä huolimatta, nousin tänään väärällä jalalla. Väsytti ja itselle tehty lupaus aamulenkistä ei todellakaan kiinnostanut. Nousin kuitenkin ylös ja päätin vain toimia. Aurinko paistoi ja mielikin alkoi pikku hiljaa sulaa askelten tahdissa, silottaen otsan kiukkuryppyjä. Takaisinpäin tullessa harmittelin etten ole mökillä, jossa olisi helppoa lenkin jälkeen pulahtaa rauhassa uimaan ja nauttia veden viileydestä. Keksin ainakin viisi syytä miksi se ei onnistuisi lenkkipolun vieressä sijaitsevalla uimarannalla: pyyhkeen puuttuminen tarkoittaisi märkänä kotiin lenkkeilemistä ja hiekkaa olisi sitten vaatteissa ja kengissä ja kotona, hankalaa ja... Kaiken sen epämääräisen jupinan keskellä pysäytin ajatukseni ja mietin sen ainoan tärkeän kysymyksen: haluanko mennä uimaan? Kyllä. Ja simsalabim, loput järjestyi itsestään! Ihana aurinko, ihana vesi ja parempi mieli :)





lauantai 11. elokuuta 2012

Aioli

Espanjasta jäi mukaan muutakin kuin aikaisemmin esittelemäni Ian Mosh hame - himo Baskimaan herkkuihin. Baskimaassa tapakset kulkevat eri nimellä (pinzo) ja tänään oli hyvä hetki palata niiden pariin. Patonkia, valkohomejuustoa, kartitsanlihapullia...Herkutellessa tuli mieleeni jakaa aivan loistava majoneesiohje, joka tekee aiolin valmistamisesta helppoa.

2,5 dl öljyä
2 tl sinappia
2 tl viinietikkaa
1/6 tl suolaa
1/6 tl mustapippuria
1 kananmuna
2 valkosipulinkynttä

Tärkeää on että kanamuna ja öljy ovat samanlämpöisiä (itse säilytän molemmat huoneenlämmössä) jotta majoneesi onnistuu. Toinen tärkeä seikka on sauvasekotin ja sille sopiva astia. Astian pitää olla kapea ja korkea, sellainen johon sauvasekoitin juuri mahtuu leveyden suhteen. Kolmas oleellinen asia on sauvasekottimen laittaminen ensin astiaan, terä pohjalle saakka, ennen kuin koneen käynnistää. Nosta sekoitinta pohjalta ylöspäin ja huomaat että majoneesi alkaa heti valmistua. Surraa pari kertaa edestakaisin ja majoneesi on valmista. Nautinnollisia hetkiä!


torstai 9. elokuuta 2012

Suloisen makea hetki

Mittaa maitoa lempimukisi kokoinen määrä kattilaan. Lisää sekaan kanelitanko, ripaus vaniljaa, kaakaojauhetta (raakakaakao, tumma kaakaojauhe, suklaa - ihan mitä löytyy) ja halutessasi sokeria. Kuumenna seos koko ajan sekoittaen ja kaada se kuppiin. Ripottele päälle kardemummaa ja nauti suloisen makeasta hetkestä.



Joskus pysähtyminen vaatii kupillisen kaakaota.  



keskiviikko 8. elokuuta 2012

Ian Mosh

Rakastan vaatteita ja kenkiä. Vintistä kaivettuja, kirpputorilöytöjä, kaupasta hankittuja, kavereilta saatuja.. Viime aikoina olen paininut omatuntoni kanssa uusien vaatteiden hankkimisen kohdalla, sillä tiedän että a. monet niistä ovat heräteostoksia enkä oikeasti tarvitse niitä ja b. tuntuu tuhlaukselta (sekä luonnon- että rahapussin näkökulmasta) ostaa uusia kun on vanhojakin niin paljon.  En kuitenkaan ole valmis luopumaan uuden ostamisen mahdollisuudesta ja huomaankin, että ylettömän shoppailun ja totaalikieltäytymisen väliltä on löytynyt kultainen keskitie: harkittu hankinta. Harkittu hankinta ei välttämättä perustu järkeen, niin että vaatekappaleelle olisi tarve, vaan se voi olla täysin esteettisistä syistä tehty ostopäätös.

Huomasin kyseisen ilmiön kesällä matkatessani Espanjassa. Olin etukäteen pohtinut kuinka paljon rahaa voin vaatteisiin ja kenkiin käyttää, ja olin täysin varma että mukaan tarttuu vähintäänkin housut, muutama paita ja pari hametta. Toisin kuitenkin kävi. Kävellessäni San Sebastianin ostoskatuja pitkin törmäsin ainoastaan yhteen liikkeeseen, joka huusi nimeäni ikkunaan asetettujen vaatteiden muodossa. En tiedä kuinka moni teistä muistaa Sarah Kayn tilkkuhameiset, pisamanaamaiset tytöt, mutta itselleni nuo kuvat ovat syöpyneet mieleen lapsuuden aarteina ja kyseinen näyteikkuna toi mieleeni juurikin ne. Ian Mosh on saanut jokaisen hameen näyttämään yksilölliseltä, aikuisen naisen Sarah Kaylta. Nyt vaatekaapistani löytyy yksi maalaisromantiikkaa huokuva taideteos, johon sukeltaessani tunnen rakastavani maailmaa hitusen enemmän.






tiistai 7. elokuuta 2012

Aurinkoa purkissa

Sain ihania oransseja kehäkukkia ja päätin kuivata ne yrttiteetä varten. Riivin ensin teräledet leivinpaperille, sillä luin Henrietten sivuilta että vihreät osat voivat kutittaa kurkkua, ja annoin niiden olla päivän ikkunalaudalla. Aurinko on kuitenkin tällä hetkellä kortilla ja pitkä kuivumisaika saattaa tehdä yrtistä heinän makuisen joten siirryin tänään uunikuivaukseen. Lopulta rutikuivat terälehdet saivat siirtyä kiehuvassa vedessä desinfioituun lasipurkkiin ja hyllylle muistuttamaan kesän kukkien väriloistosta. 

Hyviä kuivaamisohjeita löytyy Uudenmaan Marttojen sivuilta ja lisää kehäkukasta mm. Kansanparantajan perillinen -blogista.



maanantai 6. elokuuta 2012

Sinistä ja punaista

Ihana heinäkuu on takana ja paluu arkeen alkaa hiljalleen. Kesältä tarttui mukaan vakan täydeltä aarteita, joita koitan ripotella tänne kuluvan viikon aikana. Aarteeni koostuvat erilaisia asioista jotka saivat suupieleni kaartumaan ylöspäin, tuntemaan kiitollisuutta ja hyvää oloa. Ja mikä parasta, moni niistä matkasi kotiin saakka muistuttamaan kesän valosta. 

Tänään vuorossa on ripaus sinistä ja punaista, värit jotka värittävät loppukesän metsää ja tänä syksynä myös meidän kotia. Vadelma on oma lempparini. Jo sen tuoksu saa veden kielelle ja sen makea, persoonallinen maku leviää suloisesti koko suuhun pelkästään yhden pienen villivadelman voimalla. Toisena tulee mustikka, joka vaan on NIIN hyvää, että metsästä lähteminen ämpäri täynnä tuottaa tuskaa tuhansien mustikoiden vielä jäädessä odottamaan poimijaansa. Mustikansyönnistä jää yleensä myös kiinni.. Kolmantena tulee mansikka, joka on ehdoton aamusmoothiemarja koleina talviaamuina. Mansikka tuo mieleen lämpimät kesäpäivät, rakkaille leivotut mansikkamuffinsit sekä aurinkoiset mökkiaamut. 

Marjojen lisäksi kesältä tarttui matkaan sinipunainen, itse tehty matto. Vanhemmillani on kangaspuut ja äidilläni tietotaito, joten välineet ja tuki oli valmiina uuden taidon opettelemiseen. Valmista tuli ja vaikka itse sanonkin, niin hieno siitä tuli! Kiitos äiti  Nyt vaan virkkamaan väreihin sopivia somisteita!!!