Kierrätyslöytöjä

Nyt kun kantarellit on syöty parempiin suihin, voin esitellä viimeisimmät kierrätyslöytöni :) Olen jo aikaisemmin saattanut mainita viehtymykseni erilaisiin lakkeihin, jonka takia pidän viikko sitten ostamaani kierrätyslakkia superlöytönä. Kallion puistokirppikseltä löytyneen kierrätyslakkimyyjän pisteellä kävi todellinen kuhina ja kymmenien erilaisten lakkien joukosta oli hankalaa tehdä valita: retrokuvioinen, vakosamettinen, kukallinen.. Päädyin lopulta valkoiseen, joka on tehty vanhasta pitsilakanasta ja valitsin siihen sinisen tupsun. Loistava konsepti!

Toiset kaksi kierrätyslöytöäni löytyivät UFFista. Tarpeeni vierailla UFFissa lähti alunperin syystakista. Halusin löytää ohuen, vettä ja tuulta pitävän takin (mielellään harmaan), jota voisi käyttää monissa eri tilanteissa. En ihan löytänyt sitä mitä hain, mutta siniseen nahkatakkiin ja tummansinisiin nahkasaapikkaisiin törmätessäni tiesin, etten voi lähteä ilman niitä kotiin. Saapikkaat tuntuivat ihanan pehmeiltä jalassa ja otinkin ne heti käyttöön kaupasta päästyäni. Nahkatakkihan pitää sadetta ja tuulta, joten ihan metsään ei mennyt, mutta tiedän että sen käyttö vaatii hieman totuttelua. Onneksi on koko syksy aikaa!

Ian Mosh

Rakastan vaatteita ja kenkiä. Vintistä kaivettuja, kirpputorilöytöjä, kaupasta hankittuja, kavereilta saatuja.. Viime aikoina olen paininut omatuntoni kanssa uusien vaatteiden hankkimisen kohdalla, sillä tiedän että a. monet niistä ovat heräteostoksia enkä oikeasti tarvitse niitä ja b. tuntuu tuhlaukselta (sekä luonnon- että rahapussin näkökulmasta) ostaa uusia kun on vanhojakin niin paljon.  En kuitenkaan ole valmis luopumaan uuden ostamisen mahdollisuudesta ja huomaankin, että ylettömän shoppailun ja totaalikieltäytymisen väliltä on löytynyt kultainen keskitie: harkittu hankinta. Harkittu hankinta ei välttämättä perustu järkeen, niin että vaatekappaleelle olisi tarve, vaan se voi olla täysin esteettisistä syistä tehty ostopäätös.

Huomasin kyseisen ilmiön kesällä matkatessani Espanjassa. Olin etukäteen pohtinut kuinka paljon rahaa voin vaatteisiin ja kenkiin käyttää, ja olin täysin varma että mukaan tarttuu vähintäänkin housut, muutama paita ja pari hametta. Toisin kuitenkin kävi. Kävellessäni San Sebastianin ostoskatuja pitkin törmäsin ainoastaan yhteen liikkeeseen, joka huusi nimeäni ikkunaan asetettujen vaatteiden muodossa. En tiedä kuinka moni teistä muistaa Sarah Kayn tilkkuhameiset, pisamanaamaiset tytöt, mutta itselleni nuo kuvat ovat syöpyneet mieleen lapsuuden aarteina ja kyseinen näyteikkuna toi mieleeni juurikin ne. Ian Mosh on saanut jokaisen hameen näyttämään yksilölliseltä, aikuisen naisen Sarah Kaylta. Nyt vaatekaapistani löytyy yksi maalaisromantiikkaa huokuva taideteos, johon sukeltaessani tunnen rakastavani maailmaa hitusen enemmän.