tag:blogger.com,1999:blog-20182603498870489492024-03-13T18:41:40.208+02:00Rohkenen rakastaaMariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.comBlogger222125tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-69053513938108286842022-02-15T14:13:00.004+02:002022-02-15T14:13:57.878+02:00Neiti Aika<p>Aika kuluu nopeasti. Muistan, kuinka ystäväni ja läheiseni kertoivat siitä, miten pienten lasten kanssa aika kuluu nopeammin ja miten ruuhkavuodet hujahtavat ohi hetkessä. Mietin silloin (sinkkuna ja lapsettomana), että miten aika voisi kulua nopeammin kuin nyt! Vähänpä tiesin.. Tuntuu armottomalta, miten välillä tuntuu, että aina on maanantai! Tai kun istun työkoneelle hetkeksi, niin seuraavassa hetkessä onkin jo iltapäivä ja kiire alkaa taas tuntua sisuksissani. Eihän aika oikeasti kulje nopeampaa (eihän?), mutta jokin tässä kaikessa saa ajan vääristymään niin, että tunteja katoaa vuorokaudesta!</p><p>Olen tutkaillut tätä asiaa nyt tovin. En koko esikoiseni ikää, sillä en muista että aika olisi juossut silloin kun hän oli vauva. Toisen lapsemme kohdalla alkoi jo hieman tuntua kiireisemmältä ja kolmannen lapsen synnyttyä vauhti kiihtyi, mutta se oli edelleen kiireetöntä. Se se on, <i>kiireen tunne</i>! Tuo tunne, joka syntyy sisällä. Usein ulkopuolisesta paineesta ja odotuksista, jotka omassa päässä muodostavat sääntöjä, "pitäisi" asioita, joissa väkisin pysyminen aiheuttaa kiireen ja stressin <i>tunnetta</i>. Ei äitiys tehnyt minusta kiireistä tai hukannut tuntejani, vaan se tunne, että minulla on kiire! Kiireen tuntua ei aiheuta lapset tai edes arkiset asiat, vaan aikataulut joissa pysyminen kolmen lapsen kanssa tuntuu usein haastavalta ja synnyttää epäonnistumisen, häpeän ja syyllisyyden tunteita. Tunnetta siitä, että sinulla on jatkuvasti kiire! Ajatuksia ja sisäistä puhetta, jotka arvioivat onnistutko, oletko hyvä äiti tai hyvä kansalainen, pystytkö ylipäätään huolehtimaan lapsistasi! </p><p>Törmään siis jälleen tuohon armottomaan sisäiseen puheeseeni, joka hyvää hyvyyttään yrittää pitää minut turvassa latelemalla oppimiaan sääntöjä ja kritisoimalla. Ja kuitenkaan se ei vie eteenpäin, ei pidä minua turvassa tai saa minua yrittämään uudelleen, vaan latistaa ja kuihduttaa. Olemme tunteneet nyt viisi kuukautta. Olen lukenut kirjoja lempeydestä, itsemyötätunnosta ja sisäisestä kriitikosta. Alan tunnistaa sitä paremmin ja paremmin, huomaamaan ikävän oloni taustalta tuon pienen mutta vaativan äänen ja tiedän, että se on jo hyvin - tiedostaminen. Se on alku. Välillä saan jo rauhoitettua sitä, vaihdettua sättimisen kannustaviin ja lempeihin sanoihin "sinä riität", "olet tärkeä", "se on inhimillistä" ja yksi kestosuosikeistani "sinä selviät kyllä". On edelleen hämmentävää, miten itselleen kauniisti puhuminen koskettaa syvältä, nostaa kyyneleet silmiin ja rauhoittaa. </p><p>Aikaa on ihan yhtä paljon nyt kuin ennenkin. Ulkopuolelta tulevia vaatimuksia on enemmän ja stressaantuneena sisäinen kriitikko ottaa mielellään ohjat, jolloin stressi ja kiire tuntuvat jokaisessa solussa hätähuutona - nyt pitää toimia! Mutten halua toimia niin. Haluan rauhaa, kiireettömyyttä, <i>läsnäoloa</i>. Haluan, että lapseni tuntevat olevansa tärkeämpiä kuin aikataulut tai rakastetumpia kuin kiire. Haluan itse tuntea rauhaa ja rakkautta, hengittää vapaasti ja hymyillä. Tarkoittaako se, että olemme myöhässä kaikkialta ja elämästä katoaa rytmit ja rutiinit? Ei. Se tarkoittaa sitä, että elämästä häviää kiireen tunne ja kaikki soljuu eteenpäin. Tutkimusten mukaan jopa tehokkaammin. Tiedän, että joudun harjoittelemaan tätä vielä paljon. Mutta minulla on tavoite. Tärkeä ja merkityksellinen tavoite. Jonain maanantaina syön lounasta ja huomaan, että oloni on ollut koko päivän kiireetön, jopa rauhallinen ilman että olen joutunut miettimään ajatuksiani ja tunteitani sen kummemmin. Harjoitus tekee mestarin ja jos rinnalla on kannustava, rakastava ja lempeä ystävä kriitikon sijaan, on helpompi kukoistaa. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgKdKrDIxA3-Lrfq_aXMHS_L8QX4fgN57d-Gm23GHiXVGuXhAVMDJ5E-aIXo9Ej7Q3VpQBR3IUpBccHPK7SZ1dyNT8UmqpmRah6VpR-aeW7G9CXhVCquJQ15o2jvifH-dAASyma4SOop2-YKHDxZWDxLQSIVCAH7ec68YqrceyXDjQrMrT2k60fw7yFXg=s1440" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1440" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgKdKrDIxA3-Lrfq_aXMHS_L8QX4fgN57d-Gm23GHiXVGuXhAVMDJ5E-aIXo9Ej7Q3VpQBR3IUpBccHPK7SZ1dyNT8UmqpmRah6VpR-aeW7G9CXhVCquJQ15o2jvifH-dAASyma4SOop2-YKHDxZWDxLQSIVCAH7ec68YqrceyXDjQrMrT2k60fw7yFXg=w400-h300" width="400" /></a></div><br /><p><br /></p><div style="text-align: left;">Lempeyden kirja, Sanna Wikström & Reija Könönen, 2020<br />Kesytä kriitikkosi, Taina Laane, 2020<br />Kukoistava kasvatus, Pauliina Avola &Viivi Penkikäinen, 2020</div><p style="text-align: left;"><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-87661969916161174642021-09-19T14:39:00.000+03:002021-09-19T14:39:04.762+03:00Minä rakastan sinua<p>Meillä on tällä hetkellä ahkerassa käytössä Viisas elämä -kortit (Marika Borg). Kortit ovat ihanan värikkäät ja lapset haluavat iltahiljentymisen yhteydessä nostaa kortin itselleen. Olen itse käyttänyt kortteja lähinnä, kun mieltäni kaihertaa jokin isompi kysymys tai kun haluan viisaan neuvon oman oloni käsittelemiseen, kuten mikä auttaisi minua juuri nyt ahdistavan oloni kanssa tai mitä tekisin uuden työn suhteen jne. </p><p>No eilen päätin myös nostaa kortin, vaikka kysymykseni ei ollut niin selkeä. Halusin jotain apua oman olotilani, itselleni vaikeiden tunteiden käsittelyyn. Käteni nosti pakasta kirjavan papukaijakortin, jossa luki <i>Löydä oma äänesi</i>. Ensimmäinen ajatus mitä skeptinen mieleni nosti oli, että mitähän tämä nyt meinaa. Luin kortin takaa löytyvän pidemmän tekstin ja kyyneleet vierähtivät poskilleni. <i>"Ilmaisemme itseämme epäaidosti ja toimimattomasti varsinkin silloin, kun hermostumme, pahoitamme mielemme tai ahdistumme. Saatamme vaahdota ja sättiä kovaa ja karkeasti."</i> Osui ja upposi. En kuitenkaan ehtinyt analysoida korttia pidempään, sillä iltasatu odotti.</p><p>Tänään heräsin kireänä ja olo oli ikävä, vaikka olin nukkunut pitkät yöunet. Yöllä alitajuntani oli tuonut pelkoni uniini ja heräsin keskellä yötä ajatukseen, että olen vakavasti sairas. Hengitin syvään, vaihdoin asentoa ja keskityin sisään ja ulos virtaavan ilman havainnointiin. Olen huomannut tämän olevan ainoa asia mitä pystyn tekemään ettei mieleni ala ruokkimaan pelkoani, jolloin uni ei enää tule. Onneksi tätä ei tapahdu kovin usein. Nukahdin uudelleen. No kireä aamu vaihtui päivään ja tajusin, että minullahan on keino purkaa tätä oloa. Ja vieläpä mukava keino - meditointi! </p><p>Tähän on todettava, että olen jo vuonna 2014 tutustunut ensimmäisen kerran tutkimuksiin, joiden mukaan mindfulness, meditointi tai mikä tahansa hiljentymisharjoittelu on meille tärkeää terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Olen aina nauttinut näistä harjoitteista, jos niitä on ollut hyvinvointikoulutuksissa, mutta en ole osannut ottaa niitä osaksi arkeani. Oikeastaan jokin minussa on vastustanut niitä vahvasti. Liian vaikeaa, liian rasittavaa, vie liikaa aikaa ja parhain, minä pärjään ilmankin :D Ego on ollut vahvasti niitä vastaan, vaikka sielu on kaivannut niiden tuomaa ravintoa. Puolitoista vuotta sitten aloin meditoida ikään kuin pakon edessä (sain paniikkikohtauksen ja makasin viikon sängyssä voimattomana). Meditointi oli ainoa asia mikä tuntui hyvältä ja millä tunsin saavani rauhaa kehossani vallitsevaan epätasapainoon. Sain jopa selkäsärkyni loppumaan erään pitkän meditoinnin yhteydessä, jossa käsittelin vihaa, mutta siitä toisella kertaa. </p><p>Takaisin tähän päivään. Selasin youtuben meditointeja ja olin jo aloittamassa tunteita käsittelevän meditoinnin, kun jostain tuli ajatus, että nyt tarvitsen metta meditointia. Metta-meditaatiot eli rakastavan ystävällisyyden (loving kindness) -meditoinnit keskittyvät rakastavaan myötätuntoon niin itseä kuin muitakin kohtaan. Tänään halusin valita nimenomaan itsemyötätuntoon keskittyvän harjoituksen. Itken usein meditointien aikana, niin myös tänään. On hämmentävää, miten voi antaa itselleen jotain jota ei edes tiennyt kaipaavansa. Kuinka oman käden kosketus toisessa kädessä voi tuntua niin lohduttavalta ja eheyttävältä, kuinka itselle sanotut kauniit sanat koskettavat ja antavat turvaa. <i>Olet ihana juuri tuollaisena kuin olet, olen aina vierelläsi, ei hätää, rakastan sinua.. </i></p><p>Meditoinnin aikana koin myös oivalluksen. Olen aina pitänyt itseäni suurpiirteisenä tyyppinä, sellaisena joka menee siitä mistä aita on matalin. Mutta itseasiassa sisäinen ääneni ei todellakaan arvosta noita piirteitä itsessäni. Oivalsin, että oma sisäinen puheeni on todella paheksuva ja omaa korkeat standardit. Jos jätän takkini väärään paikkaan tai koitan keventää siivousta jättämällä pölypallot huomaamatta, ei sisäinen ääneni ole kovinkaan lempeä. Tämä oivallus toi mieleeni eilisen papukaijakortin, joka sai häpeän ja syyllisyyden kyyneleet silmiini - sillä tuo ankara ja karkea ääni ei jää ainoastaan sisälleni kun hermostun tai ahdistun. En halua olla tuo ikävästi puhuva karkea tyyppi, vaan jotain muuta. </p><p><i>"Sanat ovat eheyttävä lahja."</i> Lause kiteyttää kortin sanoman. Mitä jos harjoittelisin uuden sisäisen äänen käyttämistä? Mitä jos sättimisen ja paheksumisen sijaan sanoisinkin itselleni ensi kerralla <i>sinä riität</i>, <i>ei se mitään</i> tai <i>miten voisin auttaa sinua tässä tilanteessa</i>? Mitä jos ehtisin hengittää edes kerran syvään, ennen kuin päätän miten reagoin itselleni tai läheisilleni ärsyttävässä tilanteessa tai lohduttaisin itseäni ääneen ahdistavan tilanteen kohdatessa. Mitä jos valitsisin olla itseni puolella. Valitsisin rakkauden. </p><p><br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-GKAWtlXz2rc/YUcftlA2IiI/AAAAAAAAEIw/q2G2X7Ez1qklmWKLGirFthSx9KT1Oqk2QCLcBGAsYHQ/s2048/IMG_8391.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-GKAWtlXz2rc/YUcftlA2IiI/AAAAAAAAEIw/q2G2X7Ez1qklmWKLGirFthSx9KT1Oqk2QCLcBGAsYHQ/w320-h240/IMG_8391.JPG" title="What ever the question. Love is the answer. - Wayne w. Dyer-" width="320" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;"><i>"What ever the question. Love is the answer."</i></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"> - Wayne w. Dyer-</span></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-87852888162164129352021-09-07T09:47:00.000+03:002021-09-07T09:47:03.648+03:00Uusi alku<p>On syyskuu 2021. Olen viimeksi avannut tämän kirjoitusalustan lokakuussa 2015 eli kuusi vuotta sitten. Paljon mahtuu noihin kuuteen vuoteen ja huomaan, että tuntuu todella kotoisalta olla jälleen täällä. Kirjoittamassa, miettimässä sanoja ja lauseita, kokonaisuutta omien tunteiden ja ajatusten pohjalta, joita haluan kirjoitukseksi muuttaa. Mietin, olisiko kuluneet vuodet olleet erilaiset jos olisin jatkanut kuvaamista ja kirjoittamista? Olisiko se keventänyt raskaita hetkiä, antanut mahdollisuuden pohtia asioita erilailla - olisiko se auttanut pysähtymään useammin? En tiedä, eikä se oikeastaan ole kiinnostavaakaan. Vain tämä hetki on olemassa ja siihen voin vaikuttaa. </p><p>On siis vuosi 2021. Vuosi, jota historian kirjoissa tullaan muistelemaan toisena koronavuotena, mahdollisesti vuotena jolloin koronarajoituksista luovuttiin. Minulle se tulee olemaan vuosi, jolloin esikoiseni aloitti koulun ja nuoremmat sisarukset aloittivat päiväkodin. Syksy, jolloin yht äkkiä istun aamulla kello yhdeksän yksin keittiön pöydän ääressä avaamassa läppäriä ja aloittamassa työpäivää. Mielessäni edelleen kuva, kuinka kaksivuotiaamme astelee yksin reippaasti päiväkodin ovista sisälle ja hymyilen hänelle kannustavasti, vaikka sisälläni myrskyää. Syyllisyys, luopumisen tuska, suru ja ahdistus tuntuvat koko kehossa, mutta yritän ajatella niitä pois. Kaikkihan tekevät näin, tämä on aivan tavallista ja koen nyt vain muutosahdistusta ja hän pärjää kyllä... Ja siihen lopetan. Ei. Tällä kertaa en halua ajatella tunteita pois ja koittaa painaa niitä sivuun, ikään kuin ne voisi järjellä todistaa vääriksi. Aloitan surusta ja luopumisen tunteesta. Kyyneleet valuvat poskilleni ja rintaa puristaa. On ihan ok, että tunnet surua ja että tämä itkettää - juttelen itselleni. Hän on pieni ja sinulle rakas, anna tulla vaan. </p><p>Surun tultua näkyväksi, mieleen alkaa hiipiä syyllisyys. Miksi hän on päiväkodissa? Mikä on niin tärkeää, että voin antaa hänet muiden aikuisten huomaan? Sama ystävä minussa vastaa, sinä. Sinä olet niin tärkeä, että voit lainata aarrettasi hetkeksi myös muille. Sillä sinä tarvitset tätä. "Mutta en halua tarvita tätä! Haluan pystyä hoitamaan kaiken itse, pärjäämään itse ja silti olemaan täydellinen äiti!" - sisälläni huutaa. Mutta tiedän, että se on totta. Olen ollut pitkään kotiäiti ja nauttinut suurimman osan ajasta, mutta nyt tarvitsen jotain muuta. Jotain joka ei liity äitiyteen, ei kotiin tai perheeseen. Tämä tekee minulle hyvää. </p><p>Huomaan oloni rauhoittuneen. Tunnen syyllisyyden vihlaisun edelleen ja huomaan, että mieleni on valmis esittämään lisäargumentteja sitä lietsoakseen, mutta tuo hyvä ystävä sisälläni on myötätuntoinen, lempeä ja rauhallinen ottaessaan syyllisyyden hellään huomaansa. Sinä saat olla, minä näen sinut. </p><p>Istun alas ja avaan koneen. Sormeni kirjoittavat automaattisesti hakukenttään Rohkenen rakastaa ja eteeni avautuu vanha rakas blogini. Aloitan kirjoittamaan ja oloni kevenee entisestään. Olen kotona. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-9UObKRRzTiI/YTcJkkvfYNI/AAAAAAAAEH0/yPGow36g88QK9G6TcWfoqecTUjVcvQOGACLcBGAsYHQ/s2048/38C95E0C-D4CA-4233-9955-FEA90F711892_1_201_a.heic" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1610" height="449" src="https://1.bp.blogspot.com/-9UObKRRzTiI/YTcJkkvfYNI/AAAAAAAAEH0/yPGow36g88QK9G6TcWfoqecTUjVcvQOGACLcBGAsYHQ/w354-h449/38C95E0C-D4CA-4233-9955-FEA90F711892_1_201_a.heic" width="354" /></a></div><br /><p><br /></p>Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-68356973044464537482015-10-23T23:10:00.000+03:002015-10-23T23:10:02.018+03:00Perjantailounas nautiskellenViime yönä riehunut syysmyrsky tuntui tulevan ikkunoista sisälle saakka, eikä aamu näyttänyt kovin paljon lupaavammalta uloslähdön kannalta. Olin koko viikon ajatellut lämmöllä perjantaita, sillä olin luvannut itselleni lounastaa ulkona viikonlopun alkamisen kunniaksi. Väsymyksen ja luotaantyöntävän sään takia suunnitelmat jäivät kuitenkin toteutettavaksi ensi viikolle.<br />
<br />
Miten voisin juhlistaa perjantaita kotilounaalla? Mitä siihen tarvitaan: hyvää seuraa, hyvää ruokaa, pientä esillepanoa ja itsestään tiskautuvat astiat. Kolme ensimmästä kohtaa oli totetutettavissa, joten neljäs olisi vain pieni miinus. Viimeisen puolen vuoden aikana kokkaaminen on muuttunut tässä huushollissa, kun pääkokki on saanut apukokin. Kun mamma suuntaa keittiöön alkaa keittiöjakkara liikkua pöytää kohden ja pian siinä nököttääkin maailman suloisin, ei aina avuliain, pikkukokki. Tällä kertaa neidin mielenkiinnon voitti raejuustopurkki ja haarukka. Onneksi kanapasta on nopeasti valmistuva ruoka..<br />
<br />
Netistä löytyi huikean hyvä, nimensä veroinen <a href="http://www.lily.fi/blogit/life-time-story/maailman-paras-kanapasta" target="_blank">Maailman paras kanapasta</a>. Kaikkia aineita ei löytynyt tuoreena, mutta se ei menoa haitannut. Kun ruoka oli valmista, kaadoin sen kauniiseen astiaan, katoin pöydän ja istuin nauttimaan perjantailounaasta pikkukokin kanssa. Oli kyllä huikeaa, niin ruoka (molempien suihin katosi lautaselliset!) kuin seura kuin fiiliskin. Tätä lisää, pientä panostusta, nautiskelua ja erilaista arkiruokailua.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-sUc0nwX87DA/ViqB_RuugdI/AAAAAAAACwc/T9dDQ7grdUc/s1600/IMG_0621.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://4.bp.blogspot.com/-sUc0nwX87DA/ViqB_RuugdI/AAAAAAAACwc/T9dDQ7grdUc/s400/IMG_0621.jpg" width="266" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-rsPhjrER_fc/ViqDAd3dK1I/AAAAAAAACwk/R-E2RhQ7twY/s1600/IMG_0623.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="265" src="http://2.bp.blogspot.com/-rsPhjrER_fc/ViqDAd3dK1I/AAAAAAAACwk/R-E2RhQ7twY/s400/IMG_0623.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-gOlVIPaL51k/ViqDT-4TynI/AAAAAAAACws/ba7vOSP82pw/s1600/IMG_0627.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="http://4.bp.blogspot.com/-gOlVIPaL51k/ViqDT-4TynI/AAAAAAAACws/ba7vOSP82pw/s400/IMG_0627.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-48367933913482088162015-10-21T20:02:00.000+03:002015-10-21T20:02:58.643+03:00KesäkurpitsakakkuSain äidiltä kotiin viemisiksi kesäkurpitsan, ison sellaisen, ja lasagnen jälkeen piti keksiä vielä jokin toinen ruoka mihin upottaa sitä. Muistin maistaneeni joskus todella hyvää kesäkurpitsapiirakkaa ja sen muiston innoittamana kaivoin internetistä <a href="http://www.maku.fi/reseptit/kesakurpitsakakku" target="_blank">kakkureseptin</a>. Resepti on käytännössä sama kuin porkkanakakun, porkkana vaan korvataan kesäkurpitsalla :)<br />
<br />
Innostuin jo kakkua tehdessäni, että tästä kyllä haluan tehdä blogipäivityksen, niin tohkeissani olin ja kun kakku tuli uunista jäin malttamattomasti odottamaan sen jäähtymistä (sen jälkeen laitetaan se paras osio eli kuorrute :P). No.. miten siinä sitten kävikään..<br />
<br />
Keittiöstä kuului räsähdys ja ryntäsin katsomaan mitä tapahtui. Kakkuvuoka oli palasina ja levyllä kärysi sekä rikkoutunutta saviastiaa että kakkua. Levy hehkui punaisena ja ihmekös tuo, kun säätönappi oli maagisesti kääntynyt täysille. Joskus se on vaan niin nopea, pikkuneiti.<br />
<br />
Leikkasin palaneen osan irti ja 2/10 osa kakusta oli vielä syömäkelpoista. Hyvää oli :D Viikonloppuna hellansuojusostoksille..<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-hqid1AUPE68/VifEm9XzNTI/AAAAAAAACwI/2wGqZL3mtHQ/s1600/IMG_0611.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="http://3.bp.blogspot.com/-hqid1AUPE68/VifEm9XzNTI/AAAAAAAACwI/2wGqZL3mtHQ/s400/IMG_0611.JPG" width="400" /></a></div>
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-57775479979769405462015-06-10T23:00:00.000+03:002015-06-10T23:00:40.279+03:00RuokalistaSuunnittelemattomuus on joskus hyvästä, erityisesti jos tuppaa suunnittelemaan oikeastaan kaikkea mutta ei ala toteuttaa suunnitelmiaan. MUTTA tämä viikko on opettanut kuinka jotain asioita kannattaa suunnitella :) <div>
<br /></div>
<div>
Mielestäni yksi parhaimmista hetkistä työpäivässä on lounas. Erityisesti jos työskentelee paikassa, jossa ei ole työmaaruokalaa ja ravintolan saa valita monipuolisesta valikoimasta. Se voi aiheuttaa hetkellisesti valinnanvaikeutta (erityisesti nälkäisenä), mutta siinä vaiheessa kun istuu pöytään ja lukee menua on fiilis mahtava. Kotiäitinä lounas on hieman erilainen kokemus.. Ensinnäkin onnentunteita tulee siitä, jos lounasta on jäänyt edellispäivästä ja aamupäivällä saa nukkua vauvan kanssa päiväunia kokkaamisen sijaan. Toisena ne tuskalliset kauppareissut, joihin on yrittänyt varautua kauppalistan kanssa, mutta silti pää lyö tyhjää mitä ostoksista voisi taikoa ja mukaan tulee napattua yhtä sun toista (ylimääräistä). </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viime viikolla päätin muuttaa omaa ostos- ja ruoanlaittokulttuuriani. Surffailin K-marketin reseptisivuilla sekä Marttojen ruokavinkkisivuilla, joista jälkimmäisestä löytyi sivu: <a href="http://www.martat.fi/ruoka/ruoanvalmistus/kolmen-viikon-ruokalista/" target="_blank">viikon ja kolmen viikon ruokalistat.</a> Sivulla kannustettiin suunnittelemaan ruokalistat etukäteen ja sivuilla oli myös valmiit ehdotukset. Päätin kokeilla tätä. Listasin erilaisia ruokia, joita aloin sijoitella tulevan viikon päivien kohdille. Yritin ottaa huomioon monipuolisuuden, edullisuuden, annoskoon sekä houkuttelevuuden (siis itselleni motivaation kokata kyseisiä ruokia :)). Tässä vaiheessa olin jo aika innoissani, sillä huomasin pala palalta eteeni ilmestyvän ruokalistan pienentävän aiheeseen liittyvää tuskanmöykkyäni. Maanantaina <i>kaappien kätköstä</i> -ruokaa, sillä se on kauppapäivä. Tiistaina <a href="http://www.maku.fi/reseptit/kasvispihvit-ja-jogurttikastike" target="_blank">kasvispihvejä</a>, keskiviikkona <a href="http://www.k-ruoka.fi/reseptit/tonnikala-makaronilaatikko/?_ga=1.195751076.9223431.1433699816" target="_blank">tonnikalamakaronilaatikkoa</a> (suosittelen! Oli nopea ja maistui hyvältä.) ja torstaina jauhelihasta sekä lihapullia, että jauhelihakastketta seuraavalle päivälle, jolloin siitä saa vielä illalla tortillat! Eikun ruoka-aineet listalle ja kauppaan. So easy!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Suunnittelulla voi siis helpottaa elämäänsä suunnattomasti. On ollut mahtavaa, kun ei ole päivittäin täytynyt miettiä mitä laittaa ruoaksi, vaan sen on tiennyt jo etukäteen ja kaikki tarvittava on kaapissa valmiina. Ruoanlaittoa on voinut ennakoida päiväsuunnitelmien suhteen ja joka päivä on ollut lounasta valmiina edellispäivän päivälliseltä. Aivan mahtavaa :) Kiitos Martat! </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-FiW0hB8G_s4/VXiWZwdIPoI/AAAAAAAACuA/hm4kERvQkSA/s1600/IMG_7945.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="http://3.bp.blogspot.com/-FiW0hB8G_s4/VXiWZwdIPoI/AAAAAAAACuA/hm4kERvQkSA/s400/IMG_7945.JPG" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-73368327946984880342015-06-10T00:14:00.001+03:002015-06-10T00:14:33.110+03:00Sydän soi ilostaOlin tänään kuuntelemassa <a href="http://www.namaste.fi/fi/koti" target="_blank">Marika Borgin</a> Jaksa, innostu, uudistu -luentoa. Olen osallistunut muutamille Marikan kursseille ja oikeastaan kaikki mitä luennolla käsiteltiin oli ennestään tuttua, mutta silti asiat kolahtivat kuin uusina asioina.<br />
<br />
Marika esitti ajatuksiaherättävän kysymyksen: mitä pitäisi tehdä vähemmän ja mitä enemmän? Mikä saa mielialan kohoamaan, mikä taas ei. Onko jokin asia, jonka tekemisestä olen haaveillut tai jopa suunnitellut sen aloittamista jo pitkään? Ja mitä jos aloittaisin sen tekemisen tänään, olisinko vuoden päästä tyytyväinen että aloitin sen? Oikeastaan se oli se joka kolahti, kuinka 365 päivää on pitkä aika jonkin asian tekemiseen. Jos aloittaisin pianon soiton tänään ja harjoittelisin vähän joka päivä, olisin varmasti aika hyvä siinä vuoden päästä!<br />
<br />
Ja sitten tulee se vanha tuttu, vastustus. Mutta.. väsyttää, ei ole aikaa, miten muka harjoittelisin, pitäähän tätä ensin vähän SUUNNITELLA! Tiedän, että muutokset kannattaa tehdä pienin askelin, sillä silloin ne tulee helpommin tehtyä kuin että tavoittelee heti kuuta taivaalta. Muutosta ei kuitenkaan synny, jos sitä ei koskaan aloita, joten miten saada jokin uusi tapa alkuun?<br />
<br />
Olen pitkään halunnut aloittaa hiljentymisen päivittäin, hienommin sanottuna meditoinnin. Buddhan aivot (Rick Hanson&Richard Mendius), Tietoinen läsnäolo (Mark Williams&Danny Penman) ja monet muut kirjat ovat täynnä tutkimuksiin pohjautuvaa tietoa meditoinnin hyvää tekevistä vaikutuksista. Tiedän siis sen tekevän minulle hyvää, mutta silti sen aloittaminen on tuntunut vuoren huipulle kiipeämiseltä (en ole koskaan kiivennyt, mutta oletan sen olevan haastavaa ja raskasta, jopa mahdotonta). Tarvitaan siis päätös: haluan meditoida joka päivä vähintään minuutin. Tätä motivoimassa on tieto, että se lisää hyvää oloa ja tiedän olevani todella tyytyväinen vuoden päästä että aloitin tämän. Vieläkin tuntuu hieman vastutustusta. Miltä hyvä olo tuntuu?<br />
<br />
Tänään luennon jälkeen oloni oli mahtava. Olin saanut keskittyä hetken omiin ajatuksiini ja hyvinvointiini 100%, tavannut ihania ihmisiä ja kotona odotti omat rakkaat. Jälkikasvun poskihampaat tekevät tuloaan ja häiriköivät pikkuneidin unen saantia. Istuin sängyn viereen laulamaan iltalaulua hymyssä suin. Tiesin, että voisin istua siinä niin pitkään kuin tarve vaatii, hyvällä ja levollisella mielellä. Kiitollisuus tuntui rinnassa ja mieleeni nousi sanat: <i>Sydän soi ilosta</i>. Niin kuvaisin sen hyvän olon tunteen,<br />
joka tuntui väreilynä rintakehässä leviten joka puolelle kehoa tehden mielen kevyeksi ja kaiken mahdolliseksi. Jos meditointi auttaa tämän olotilan aikaansaamista, niin haluan alkaa meditointinarkkariksi!<br />
<br />
Vieläkin pieni möykky rinnassa yrittää piipittää vastaan, mutta annan sen piipittää. Katsotaan viikon päästä mitä se tykkää uudesta tavastani ;)<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-O4o9CvSiBrM/VXdXEvyxNWI/AAAAAAAACtg/KkYOMVeDorE/s1600/IMG_9409.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://2.bp.blogspot.com/-O4o9CvSiBrM/VXdXEvyxNWI/AAAAAAAACtg/KkYOMVeDorE/s400/IMG_9409.jpg" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-989719658040083062015-05-26T18:50:00.002+03:002015-05-26T18:50:45.072+03:00Kvinoaa ja silakkapihvejäKuinka moni muistaa lapsuudesta silakkapihvit? Olen jo tovin suunnitellut niiden tekemistä sillä niiden tekeminen on helppoa ja halpaa (ja kaiken lisäksi se on kalaa :D). Miinuspuolena on paistokäry ja riski, että joutuu syömään kaikki itse.. Luulen, että näitäkin voi tehdä monella eri tapaa ja jokaisella suvulla tai ainakin läänillä on se ikioma tyyli missä fileet pyöritellään ennen paistinpannulle heittämistä. Itse käytin vatkattua kananmunaa ja ruisjauhovalkopippurisuolasekoitusta, tilliä välissä - aika perinteistä siis. Rinnalle keitin kvinoaa, jonka maustoin tomaatilla ja paprikalla. Hyvä yhdistelmä, raikas ja kalainen :D Paras palkinto oli ennakkoluuloton yksivuotias, joka pisteli silakkapihvit poskeensa ja maistoi kvinoaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-WseFFuYG-Ms/VWSTotAsS5I/AAAAAAAACs0/8TLMI0NyfkU/s1600/IMG_7842.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="http://2.bp.blogspot.com/-WseFFuYG-Ms/VWSTotAsS5I/AAAAAAAACs0/8TLMI0NyfkU/s400/IMG_7842.JPG" width="400" /></a></div>
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-16555547019576501522015-01-27T21:18:00.000+02:002015-01-27T21:18:58.654+02:00VirkistysrahastoMielessä on pitkään ollut ajatus säästölippaasta, johon voisi tiputtaa silloin tällöin kolikoita ja josta niitä voisi hyvin mielin käyttää kahvitteluun, ulkona syömiseen, uuteen vaatteeseen.. kaikkeen pieneen kivaan :D Ensin ajatuksissa oli etsiä kirppikseltä osuuspankin muovinen norsu vuodelta X (mielellään iso vihreä tai valkoinen), mutta en ole sellaiseen törmännyt ja lisäksi tuli tarve askarrella jotain nopeaa, niin päätinkin tehdä säästölippaan itse. Vanha kurkkupurkki, huurremaalia ja Tigerista ostettuja aakkostarroja - tattadaa! Tyhjältä vielä näyttää, mutta olo on tyytyväinen - elämän pieniä iloja.<br />
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-WFPIntc67CM/VMfjnYPC0QI/AAAAAAAACqg/vzELIbvZLj0/s1600/IMG_5594.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-WFPIntc67CM/VMfjnYPC0QI/AAAAAAAACqg/vzELIbvZLj0/s1600/IMG_5594.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<div>
<br /></div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-18731211216398502582015-01-07T14:45:00.000+02:002015-01-07T14:45:15.411+02:00Uuteen vuoteen ja klimppisoppaaVuosi 2015. Ensinnäkin on mainittava, että numero 5 on lempinumeroni, joten jo vuosiluku itsessään lupaa hyvää tälle vuodelle :D Rakastan suunnittelemista, niihin liittyviä listoja, ideoimista ja innostumista uudesta, niistä muodostuvia projekteja ja kaikkea muuta mitä nyt suunnitteluun kuuluukaan. Uusi vuosi onkin yleensä lempiaikaani, sillä silloin voi tehdä suunnitelmia uudelle vuodelle. Tämä vuosi on hieman erilainen sen suhteen. Pääni yrittää kyllä päivittäin saada suunnitteluvaihteen päälle ja onnistuukin siinä aika ajoin, mutta suoraan sanottuna pää lyö usein tyhjää. Olen helposti tyytymätön ja levoton, kun itselleni niin tuttu ja herkullinen viihtymiskeino on jotenkin epäkunnossa. On vienyt aikaa hyväksyä se ja tutkiskella miten tuon tyytymättömyyden saisi selätettyä. Useimmiten luokseni konttaava pieni neitokainen hoitaa homman puolestani ja unohdan koko asian, mutta välillä istun ajatusteni kanssa yksin ja päässäni surraa kymmenittäin pieniä välähdyksiä asioista joita tehdä - saaden mielen levottomaksi.<br />
<br />
Tein yhden uuden vuoden lupauksen itselleni: tyytyväisen ja levollisen olotilan saaminen jokaiseen päivään. Työkaluiksi valitsin kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamisen päivittäin sekä erilaisten rentoutusten käyttämisen vähintään kerran viikossa. Motivaattorina toimivat oma perhe, sekä oma hyvä olo. Mielenkiintoista oli, että kun olin päätöksen tästä tehnyt, niin seuraava päivä oli jo erilainen. Olin levollinen ja tyytyväinen, hymyilin ja nauroin enemmän, otin rennomin - en suunnitellut asioita eteenpäin. En ihan täysin luota, että tämä menisi ihan näin helposti, nythän mennään vasta tammikuun alussa, mutta on ollut kiva huomata että väsymyksestä huolimatta pystyn vaikuttamaan omaan olotilaani ja etenkin ympärilläni olevien olotilaan olemalla itse hyvällä mielellä.<br />
<br />
Hyvänä keinona on ollut myös ystävältäni saatu neuvo tehdä sellaisia asioita joista nautin. Äitiyden pyörteissä arki rullaa paljon vauvan ympärillä, varsinkin vaiheessa jossa opetellaan seisomaan.. ja helposti ne omat kivat jutut jää taustalle. En ole osannut tehdä niitä, sillä aikaisemmin olen saanut käyttää omaan projektiin aikaa niin kauan kuin siihen on ollut tarvetta. Nyt opettelussa on uudenlainen tekemisen meininki, jossa asioita tehdään hetki kerrallaan ja jätetään ne sitten odottamaan seuraavaa mahdollista hetkeä. Ei kaikkein helpoin asia tällaiselle <i>kaikki mulle heti nyt </i>-persoonalle, mutta selvästi sen opettelu kannattaa sillä siitä on tullut hyvä fiilis.<br />
<br />
Hetki kerrallaan -teemalla mennään siis tähän vuoteen ja sehän on ollut koko blogini idea, huomata arjen pienet hyvät hetket. Tänään yksi sellainen hetki oli, kun kokkasin jälleen kerran nostalgiaruokaa lapsuudesta - klimppisoppaa! Kauppapäivänä jääkaappi on aika tyhjä ja silloin ruoan keksiminen on itseasissa kaikkein palkitsevinta. Meillä klimppisoppaa syötiin lapsuuden kodissa tasaisin väliajoin ja pikkuveljestäni tuli jossain vaiheessa meidän perheen klimppi-vastaava. Itselleni on edelleen mysteeri paljonko jauhoja pitäisi munan sekaan laittaa, jotta saadaan oikea koostumus.. Sain kuitenkin mieleiseni taikinan ja hyvää soppaa!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-8YMR1ahZH7Y/VK0obOaaxQI/AAAAAAAACqI/o7dbeyixRxM/s1600/IMG_5473.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-8YMR1ahZH7Y/VK0obOaaxQI/AAAAAAAACqI/o7dbeyixRxM/s1600/IMG_5473.jpg" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-14746850911053018012014-11-17T18:18:00.001+02:002014-11-17T18:18:34.990+02:00Elämäni tärkein projektiMinkähän projektin aloittaisin? Pitäisikö tehdä kauppalista vai laittaa pyykit narulle? Toisaalta keittiö pitäisi siivota ja olisi kiva käydä tsekkaamassa mailit tai ainakin vilkaista mitä naamakirjassa on meneillään. Pari kutomisprojektia odottaa jatkamista NIIN ja valokuvakirjat pitäisi saada valmiiksi.. Pieni ihminen vieressäni tekee pärinä-äänen katsoen odottavin, innostunein ja läsnäolevin silmin suoraan silmiini. Hymyilen ja päätän rakentaa kuppitornin.<br />
<br />
Jos olemassa on vain tämä hetki, niin miksi siinä on niin hankalaa pysyä? Mennyt on jo mennyttä ja tulevaisuudesta ei voi tietää, joten miksi en olisi läsnä <b>tässä ja nyt</b>? Jokin minussa vastustaa tätä ajatusta suuresti ja päässäni huutaa ajatus: "pitäähän olla suunnitelma, asiat pitää hoitaa!" Koitan rauhoittaa tuon epäilijän ja ymmärrän sitä lietsovan pelon - pikkuhiljaa, hetkittäin ystäväiseni.<br />
<br />
Olen kiitollinen, että olen saanut pienen opettajan vierelleni näyttämään hetkien tärkeyden ja maadoittamaan minut takaisin kuppitornien ja olemisen pariin. Käytännön asiat pitää hoitaa, mutta ehkä ensi vuoden suunnittelu tai sitä tulevien vuosien suunnittelu työurineen voi odottaa, kauppalista on joka tapauksessa jo päässäni ja todella tärkeät asiat tulevat varmasti tietooni ilman jatkuvaa internetin vahtausta. Kuppitornini eivät välttämättä enää kiinnosta huomenna - ymmärrän että meneillään on elämäni tärkein projekti, joka menee ohi jos en pysähdy sen äärelle.<br />
<br />
Suljen kaikki ajatukset pois, nostan neidin syliini ja katson häntä. Saan tuijottavan katseen ja pärinä-äänen, josta repeän nauramaan. Pian nauramme molemmat, enkä tiedä sillä hetkellä mitään kauniimpaa ääntä maailmassa. Kiitos, että autat minua nostamaan katseeni ja huomaamaan hetkien kauneuden ❤️<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-A7N-EkanP6o/VGofTvne4xI/AAAAAAAACow/61aQM5mIeDk/s1600/IMG_4766.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-A7N-EkanP6o/VGofTvne4xI/AAAAAAAACow/61aQM5mIeDk/s1600/IMG_4766.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-34440443949842579072014-10-09T19:26:00.002+03:002014-10-09T19:26:50.811+03:00JunasukatEn muista koskaan neuloneeni villasukkia. Koulussa tehtiin töppöset, joita purettiin ja neulottiin, purettiin ja neulottiin.. mutta niiden jälkeen kantapään tekemiset ovat jääneet muille. Olen onnekas, sillä lähipiiristäni löytyy taitavia puikkojen heiluttajia enkä ole kokenut suurta tarvetta itse tarttua toimeen. Nyt kuitenkin löytyi motivaatio, kun huomasin nauttivani ajatuksesta, että saan tehdä meidän pienelle neitokaiselle itse sukat. Hyväksi havaitut junasukat jäivät pieneksi ja päätin, että tekisin uudet sellaiset. Facebookista löytyi <a href="https://www.facebook.com/events/596592020413761/" target="_blank">Junasukat 75 v -tapahtuma</a>, sillä kyseinen malli täyttää ensi vuonna tuon kunnioitettavan 75-vuoden iän. (Kannattaa käydä ainakin lukaisemassa junasukkien tarina, jos neulominen ei houkuttele.) Vielä kun sain äidilta apua ohjeen tulkintaan, niin vuolá - sukat alkoivat valmistua melkein itsestään! Eilen täältä löytyikin hyvin tyytyväinen äiti, joka meni odottavin mielin nukkumaan, jotta saisi pukea kylmään syysaamuun vauvalle uudet punaiset sukat ❤️<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-68kcfYZocuM/VDa2lc8nYKI/AAAAAAAACno/i0Q1pWFCJLI/s1600/IMG_4255.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-68kcfYZocuM/VDa2lc8nYKI/AAAAAAAACno/i0Q1pWFCJLI/s1600/IMG_4255.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-8XuWPm-Su54/VDa2or3R0-I/AAAAAAAACnw/wnZ3ICk1hpY/s1600/IMG_4260.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-8XuWPm-Su54/VDa2or3R0-I/AAAAAAAACnw/wnZ3ICk1hpY/s1600/IMG_4260.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
ps. itselle hankaluutta aiheuttavat kohdat olivat A. kantapään aloitus, sillä olin 1 ja 4 puikon keskellä josta neuvottiin aloittamaan aina sileä neule. Neuloin ensin 1 puikon oikeaa ja aloitin vasta sitten silmukoiden nostamisen. Ja B. kantalapun sivuilta poimittujen silmukoiden jälkeen itse olin tekemässä nurjaa puolta, joten tein ensin sitä oikean sijaan, jolloin yhteen neulomiskavennus tuli nurjalla ja silmukan yliveto kavennus oikealla puolella.<br />
<br />
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-3047629391606273342014-10-07T14:55:00.000+03:002014-10-07T14:55:08.642+03:00Kaivattu kananmunakastikeLapsuuden makumuistot alkoivat jälleen eilen kummitella mielessäni ja tänään ryhdyin tuumasta toimeen - kananmunakastiketta! Tämä on yksi lapsuuteni lempiruoista ja sitä syötiin joko pelkiltään perunoiden kera tai sitten kalapuikkojen kanssa. Peruna on kuitenkin se toinen tärkeä elementti ja nimenomaan <i>keitetyt</i> perunat. Kun perunat tällä kertaa olivat vielä vanhempien tuliaisia, samoin kuin lautaselta löytyvät porkkanat ja pavut, oli päiväunien aikaan nautittu lounas kiitollisuudella maustettu. Odotan jo innolla sitä aikaa, kun <i>mini me</i> alkaa syödä muutakin kuin äidinmaitoa ja saan kokkailla meille kaikkia herkkuruokia!<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-QsmsbImugFU/VDPULnhUS3I/AAAAAAAACnY/fK3WuLubiLk/s1600/IMG_4245.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-QsmsbImugFU/VDPULnhUS3I/AAAAAAAACnY/fK3WuLubiLk/s1600/IMG_4245.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-33216541276864870072014-09-29T21:29:00.001+03:002014-09-29T21:29:31.743+03:00ÄitiysTasan viisi kuukautta sitten heräsi kodistamme ensimmäisen kerran kahden sijaan kolme. Pieni nyytti tuhisi vieressämme ja tajusin olevani äiti. Äiti. Yhdeksän kuukauden laskeutuminen tähän ajatukseen antoi ehkä jonkinlaisen pohjan jolle voisin alkaa rakentaa tätä ajatusta, mutta vasta kun vastasyntynyt tyttö nostettiin rinnalleni ensimmäisen kerran, tajusin kuinka alussa rakennustyömaani oli ollut.<br />
<br />
Olen lukenut kaikenlaisia synnytyskertomuksia äidinrakkaudesta. Sellaisia joissa äidinrakkaus syöksyy suoniin heti ensimmäisen huudon kohdalla, sellaisia joissa sitä ei ole heti löytynyt, sellaisia joissa masennus on estänyt koko tunteen löytymisen. Luulen, että jokainen synnytys on oma kertomuksensa äitiydestä, äidinrakkaudesta ja kaikesta mitä pienen uuden ihmisen syntymiseen liittyykin. Jokainen tarina on yhtä uniikki kuin aiheuttajansa ja värikäs kuin kertojansa, ja voi! - siksi niin mielenkiintoinen ja arvokas.<br />
<br />
Ajattelin synnytystä hyppynä tuntemattomaan. Monet uudet asiat voivat tuntua siltä, mutta yleensä asiat, joita valitsen tekeväni liittyvät iloon, nautiskeluun ja hyvään oloon, eivät siis sisällä kipua tai suurempia elämänmuutoksia. Päätin jo raskauden alussa etten miettisi koko synnytystä ennen kuin keväällä ja kun tammikuu koitti, alkoivat synnytysajatukset hiipiä mieleeni. Ensimmäinen tunne oli epätietoisuudesta kumpuava pelko: Kestänköhän tulevan kivun? Selviänkö hengissä? Olisin halunnut että joku olisi osannut kertoa minulle tarkalleen millaista synnyttäminen olisi ja miten se menisi, millaista kipua se sisältäisi ja millainen kehoni olisi sen jälkeen. Asiasta puhuminen helpotti pahimman kärjen pelolta pois ja suurin helpotus tuli seuraamalla äitejä: kaikki näkemäni olivat hengissä, kävelivät normaalisti ja monilla oli enemmän kuin yksi lapsi(!). Myös sairaalaan tutustumisen aikana tullut luottamus synnytyshenkilökuntaa kohtaan toi varmuutta omaan selviytymiseen. Jossain vaiheessa huomasin pelon kääntyneen odotukseen ja jopa innostukseen: mielenkiintoista nähdä millainen kokemus synnytykseni olisi!<br />
<br />
Kuukausien odotuksen jälkeen itse h-hetkellä ajatuksia oli päässä nolla kappaletta. Synnytykseen valmistava supistuskipu vei kaiken energian pakottaen mielen keskittymään hengittämiseen ja kestämiseen. Ajantaju katosi ja oli vain tässä ja nyt, kipuaalto kerrallaan. Ponnistusvaiheessa tuntui, että keho vei kerrankin mieltä eikä mieli kehoa. Ja kun viimein kätilö näytti lasta ja tajusin sen olevan tyttö, katsoimme uutukaisen isän kanssa toisiamme ja kyynel vierähti poskelleni. Ensimmäinen tunne oli helpotus. Valtava helpotus. Katselin pientä tytärtäni, joka katseli turvonnein sumein silmin maailmaa ensimmäistä kertaa. Ainutlaatuinen.<br />
<br />
Kiitos viisas keho, kiitos tukena ja loppuelämän vastuunjakajana toimiva rakas kumppani, kiitos sairaalan osaava synnytyshenkilökunta ja kiitos pieni tyttäremme, olet täydellinen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-02-M-70kHUY/VCmk4AE2wDI/AAAAAAAACnA/VVJ20fSxWLU/s1600/IMG_1226.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-02-M-70kHUY/VCmk4AE2wDI/AAAAAAAACnA/VVJ20fSxWLU/s1600/IMG_1226.JPG" height="400" width="365" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-25930766590255935432014-09-25T22:06:00.001+03:002014-09-25T22:06:38.079+03:00FlunssakeittoSyysflunssa yllätti. Ja tarkoitan sitä todella, yllätti. Olin vahvasti päättänyt etteivät ympärillä jylläävät pöpöt tartu minuun ja uskoin päätökseni olevan todella hyvä suojakeino. Kun siis tiistai-iltapäivästä kurkussa alkoi tuntua ikävältä, olin hämmentynyt. Muutaman tunnin päästä flunssapöpöt olivat jo aloittaneet kunnon bileet kehossani ja makasin sängyssä muistellen vanhan Strepsils-mainoksen piikkiomena kurkussa -vertausta tappiomielellä. No joka tapauksessa, flunssarohdot on taas otettu käyttöön ja tässä muistutus yhdestä parhaimmista flunssajuomista:<br />
<br />
<b><i>Flunssankarkoitusjuoma</i></b><br />
<i>valkosipulinkynsiä tai inkivääriä pilkottuna </i><br />
<i>sitruunaviipale</i><br />
<i>hunajaa</i><br />
<i>kuumaa vettä</i><br />
<br />
Valitse lempparikuppisi, laita ainekset pohjalle ja kaada kuuma vesi päälle. Nauti kuumana monta kupillista :) Jos ei ihan paranna flunssaa, niin yrittämisestä tulee ainakin hyvä mieli.<br />
<br />
Toinen hyvä on kuuma mustaherukkamehu, etenkin itse tekemästä (=äidin tekemästä) mehusta.<br />
<br />
Itselläni flunssassa tekee mieli keittoja. Jotain tulista, joka avaa tukkoisen nenän ja mausteista, että maistaa edes jotain pieniä makuja syömästään ruoasta. Löysin netistä <a href="http://reseptitaivas.fi/reseptit/thaimaalainen-kanakeitto/" target="_blank">thaimaalaisen kanakeiton reseptin</a>, jonka parempi puoliskoni tänään toteutti sairastavalle vaimokkeelle ❤️ Keitto oli juuri sitä mitä kaipasinkin tähän olotilaan ja yllätyin kuinka hyvin maistoin yrttien maun! En osaa kuvitella thaikeittoa ilman korianteria, joten lisättiin sitä thai-basilikan lisäksi. Nuhanenä suosittelee :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-qHcENAMTDgY/VCRjq1We3WI/AAAAAAAACmc/iGa8S2n3gaw/s1600/IMG_4071.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-qHcENAMTDgY/VCRjq1We3WI/AAAAAAAACmc/iGa8S2n3gaw/s1600/IMG_4071.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-74896632297202179932014-09-23T22:00:00.001+03:002014-09-23T22:00:51.547+03:00Confit de canard Kahden vuoden takaisen Espanjanmatkan jälkeen olen kaivannut sieltä eniten ruokaa - yllättäen :) Erityisesti lounaalla tarjottu ankka on jäänyt mieleen ja olen koittanut kokkailla tuota samanlaista mureaa ankankoipea pariinkin otteeseen, huonolla menestyksellä. Pakastealtaasta tai vakuumista ostetut ankankoivet eivät ole muuttuneet keittiössämme mureiksi makunautinnoiksi, vaan pikemminkin sitkeiksi ja mauttomiksi "pakko syödä, koska maksoi paljon" -ruoiksi.<br />
<br />
Meinasin jo luopua toivosta, kun eteeni osui vinkki, että ankankoivet kannattaa ostaa ankanrasvaan säilöttynä. Ajatus jäi kytemään mieleeni ja kun hulluilla päivillä silmiini osui juuri tällainen tuote, päätin kokeilla vielä kerran. Säilykepurkki sisälsi neljä kypsää ankankoipea säilöttynä ankanrasvaan ja hinta oli <i>alessa</i> 20 euroa - ei siis ihan arkiruokaa. Koivet ovatkin odottaneet juhlavampaa kattausta ja viimein tilaisuus koitti. Kutsuimme ystäväpariskunnan syömään sillä alustuksella, etten tiedä mitä pääruoasta tulee mutta alkuruoka on sen verran täyttävää että sillä ja jälkiruoalla pärjää ainakin hetken :)<br />
<br />
Pitkä tarina lyhyeksi, aluruokana tarjoiltiin tuttu <a href="http://rohkenenrakastaa.blogspot.fi/search/label/punajuurikeitto" target="_blank">punajuurikeitto</a>, joka oli hyvää ja jonka syömisen aikana ankankoivet olivat 20 minuuttia uunissa 200 asteessa. Koivet nostettiin pöytään pinaatilla höystetyn perunamuusin, sekä paistikastikkeen (kiitos vieraiden kekseliäisyyden :) kera. Ja kuulkaas, ankka oli juuri sellaista mitä muistan sen olleen Espanjassa - N.A.M (=nautinnollisen absoluuttisen maukasta). Jos ei tykkää suolaisesta ruoasta, niin sitten en suosittele, mutta muuten todella helposti valmistuva loistodinneri!<br />
<br />
ps. jälkiruoaksi tarjoiltiin panna cottaa passionhedelmäkuorrutuksella.. :P<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-ZrmqZJ26d6k/VCHBy9w4OFI/AAAAAAAACls/0sJ2KbnkTiw/s1600/IMG_4027.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-ZrmqZJ26d6k/VCHBy9w4OFI/AAAAAAAACls/0sJ2KbnkTiw/s1600/IMG_4027.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-N2kRma9wvXc/VCHB4yCwi3I/AAAAAAAACl0/TWt57x__yaI/s1600/IMG_4034.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-N2kRma9wvXc/VCHB4yCwi3I/AAAAAAAACl0/TWt57x__yaI/s1600/IMG_4034.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-93BFJYWCIiY/VCHCEh19M5I/AAAAAAAACl8/W2s5fVs5K7g/s1600/IMG_4029.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-93BFJYWCIiY/VCHCEh19M5I/AAAAAAAACl8/W2s5fVs5K7g/s1600/IMG_4029.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-Gx3f3biW9so/VCHCNd6gA7I/AAAAAAAACmE/yhfdP-8kEUA/s1600/IMG_4035.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-Gx3f3biW9so/VCHCNd6gA7I/AAAAAAAACmE/yhfdP-8kEUA/s1600/IMG_4035.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-Iq8tiii-1EU/VCHCSZAS_8I/AAAAAAAACmM/ciLg3gUUPf4/s1600/IMG_4038.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-Iq8tiii-1EU/VCHCSZAS_8I/AAAAAAAACmM/ciLg3gUUPf4/s1600/IMG_4038.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-34368388022362989272014-09-23T21:35:00.002+03:002014-09-23T21:35:46.569+03:00Karvarouskusta on moneksiViime keskiviikkona sain veljeni mukana ruokapaketin maalta, joka sisälsi muunmuassa karvarouskuja eli karvalaukkuja. En muista onko meillä lapsena syöty muita sieniä kuin näitä ja suppilovahveroita, ehkäpä kantarelleja, mutta tämän muistan sieltä saakka. Esimerkiksi jouluun kuuluu sienisalaatti tehtynä nimenomaan karvarouskuista.<br />
<br />
Kiitos isäni, sain siis näitä ison pussillisen ja tein sen tietenkin ensimmäisenä tutun turvallisesti maukkaaksi sienisalaatiksi :) Sienet, sipulia, kermaa, suolaa ja pippuria - tätä mahtavuutta ruisleivälle ja namskis! Salaatti on itseasiassa vielä parempaa, kun se on muhinut päivän imien kaiken kerman sieniin ja sitten paistaa sen. Tällä kertaa sovelsin siitä pastakastikkeen, johon lisäsin pari herkkusientä, chiliä ja soijakastiketta. Soossi oli hyvää, mutta siitä puuttui jokin pehmeämpi maku.. Kolmantena päivänä meidän perheen pizzamestari taikoi lopusta kastikkeesta sienipizzan ja se oli mielestäni parasta kotona tehtyä pizzaa ikinä! Päälle lisätty mozzarella-emmental juusto oli selvästi ollut se puuttuva tekijä. En olisi uskonut, että tuo voimakasmakuinen sieni olisi sopinut pizzaan, mutta väärässä olin. Tätä tehdään toistekin!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-fWl4FEBJaso/VCG9YVwHFZI/AAAAAAAAClk/sfwCHlQmF0g/s1600/IMG_4044.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-fWl4FEBJaso/VCG9YVwHFZI/AAAAAAAAClk/sfwCHlQmF0g/s1600/IMG_4044.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-40638572507454292382014-09-09T14:04:00.003+03:002014-09-09T14:04:43.299+03:00Kesäkurpitsasta on moneksi<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
En tiedä teistä, mutta itselläni pyörii aika pitkälti ne samat ruoat ja ruoka-aineet viikottaisessa menussa, joka aiheuttaa välillä kyllästymistä koko kokkailuun. Otan välillä itselleni haasteita jonkun uuden ruoka-aineen kanssa, josta en ole niin kovin innoissani ja viime aikoina se on ollut vanhempien tuottoisan kasvimaan ansiosta kesäkurpitsa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kesäkurpitsakeitosta olenkin jo pauhannut ja vaikka se onkin hyvää, niin ei sitä ihan joka päivä halua syödä. Tämän ansiosta lähdin etsimään ideoita internetin ihmeellisessä maailmasta ja törmäsin kahteen reseptiin, joita lähdin kokeilemaan. Toinen oli kesäkurpitsavuoka, joka muistutti lasagnen ja makaronilaatikon risteytystä ja toinen täytetyt kesäkupitsat. En muista mistä reseptistä nämä sai alkunsa, joten en linkkaa tähän mitään suoria linkkejä, mutta ensimmäisessä on siis kesäkurpitsaa ja jauhelihakastiketta kerroksittain, joka kruunataan munamaidolla ja juustolla. Täytetyissä kesäkurpitsoissa käytin myös jauhelihaa täytteenä, herkkusienien, chilin ja paprikan ohella, tietysti juustokuorrutteella. Molemmat olivat kokeilemisen arvoisia ja ensimmäistä voidaan tehdä uudelleenkin. Täytetyt paprikat vievät mielestäni jälkimmäisestä voiton, joten ehkäpä tämä oli kertakokeilu. Mikähän sopisi seuraavaksi haasteeksi, ehkäpä tofu...</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
ps. Hyvistä keskurpitsaruoista otetaan vinkkejä vastaan!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-AqLtu7NdTds/VA7XDSZ_-gI/AAAAAAAACk8/i3KLv3-VSi4/s1600/IMG_3944.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-AqLtu7NdTds/VA7XDSZ_-gI/AAAAAAAACk8/i3KLv3-VSi4/s1600/IMG_3944.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-p2K6CcAOfLM/VA7XOyIg-cI/AAAAAAAAClE/OpA00xaTgzg/s1600/IMG_3831.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-p2K6CcAOfLM/VA7XOyIg-cI/AAAAAAAAClE/OpA00xaTgzg/s1600/IMG_3831.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-_Q37LeKOVDY/VA7XWc3SlnI/AAAAAAAAClM/FCh59vCOhyM/s1600/IMG_3832.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-_Q37LeKOVDY/VA7XWc3SlnI/AAAAAAAAClM/FCh59vCOhyM/s1600/IMG_3832.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-54455499989920491062014-08-19T22:53:00.000+03:002014-08-19T22:55:59.175+03:00MustikoitaMustikkasato jäi tänä vuonna viime vuotta pienemmäksi ja oma metsään meneminen ei oikein onnistunut pienen neitokaisen ansiosta (=marjojen poimiminen ei vielä ole lempipuuhaani), joten päätimme ostaa mustikoita. Ostomustikat jäivät laatikossa pöydälle muiden menojen takia ja muutaman tunnin päästä kotona odotti lievästi käyneelle haisevat marjat :/ Onneksi olin ehtinyt muutaman purkin laittaa pakkaseen ennen lähtöä, mutta mitä tehdä lopulla n. 3 kg mustikoita?!? Soitto äidille ja eikun mustikkahillon keittoon. Voin kertoa, että sotkuista ja kuumaa puuhaa, ja oman haasteensa toi pikkuneidin levottomat unet. Tunnin kokkailun jälkeen keittiö on jälleen siisti, parvekkeella nököttää kuusi purkkia hilloa ja hellalla mustikkakiisseli odottaa mannapuuron keittäjää. Ja mikä parasta, olo on ihan super - onnistuin ja jaksoin vielä kirjoittaa blogiakin. Elämän pieniä iloja :D<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-BclRa7YrPRk/U_OqkvVlY5I/AAAAAAAACkk/-fGLpOM9IpU/s1600/IMG_3752.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-BclRa7YrPRk/U_OqkvVlY5I/AAAAAAAACkk/-fGLpOM9IpU/s1600/IMG_3752.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-12752194840067810652014-08-05T08:09:00.002+03:002014-08-05T08:10:12.256+03:00Elokuinen kesäkurpitsakeittoLomakausi alkaa meidän perheessä olla lopuillaan ja palautuminen kaupunkielämään on aloitettu. Kesäloma oli hitusen erilainen kuin aikaisemmat, pienen uuden ihmisen ansiosta. Onneksi pikkuinen tuntuu olevan sopeutuvaa sorttia, joten kaikki meni loistavasti, vaikkakin erilailla :)<br />
<br />
Lomalta paluu ei tapahtunut taaskaan tyhjin käsin, vaan vanhemmat varustivat meidät kesäkurpitsoilla, pinaatilla ja kurkuilla. Viime kesänä hyväksi todettu <a href="http://rohkenenrakastaa.blogspot.fi/search/label/kes%C3%A4kurpitsakeitto" target="_blank">kesäkurpitsakeittoresepti</a> toimi pohjana, tällä kertaa pinaatilla ja chilillä höystettynä. Keitin yhden kesäkurpitsan vähässä vedessä pehmeäksi ja lisäsin chiliä. Samalla ryöppäsin pinaatin lehdet ja lisäsin ne kesäkurpitsan kaveriksi. Kun kurpitsa oli pehmennyt, soseutin seoksen sauvasekottimella, lisäsin kaksi kananamunaa ja lorauksen ruokakermaa. Sekotin vielä hieman ja annoin kiehahtaa. Maustoin vielä ripauksella suolaa ja chiliä. Namskis!<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-MU44qX2_Xp8/U-Bmu-s42SI/AAAAAAAACjo/7hN9-Vvb_BQ/s1600/IMG_3640.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-MU44qX2_Xp8/U-Bmu-s42SI/AAAAAAAACjo/7hN9-Vvb_BQ/s1600/IMG_3640.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-9ehbxtAjmLA/U-Bmw1uGnTI/AAAAAAAACjw/eEGGlnWjcOE/s1600/IMG_3642.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-9ehbxtAjmLA/U-Bmw1uGnTI/AAAAAAAACjw/eEGGlnWjcOE/s1600/IMG_3642.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/--y4J7lSuYSg/U-BmymSoNzI/AAAAAAAACj4/L9ZSq4qiUf8/s1600/IMG_3644.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/--y4J7lSuYSg/U-BmymSoNzI/AAAAAAAACj4/L9ZSq4qiUf8/s1600/IMG_3644.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-23811719782221952102014-05-27T20:53:00.001+03:002014-05-27T20:53:37.633+03:00Pinaatti-haukipullatPitkästä aikaa pääsin hellan ääreen kokeilemaan jotain ihan uutta tuttavuutta. Kaupassa haukifile oli tarjolla ja päätin ottaa riskin ostamalla sitä. Lihatiskin mukava setä jauhoi hauen valmiiksi ja antoi hyviä vinkkejä, miten haukipullat voisi valmistaa. Tsekkasin vielä kotona googlen tarjonnan ja päädyin testamaan kotikokin sivuilta löytyneen reseptin pinaatilla höystettynä. Korppujauhojen käyttö ei ole lempipuuhaani, mutta tällä kertaa seurasin uskollisesti ohjetta, jotta tietäisin miltä "normaalit" kalapullat maistuvat. Pullista tuli yllättävän hyviä, hieman suolaisia (ohjeessa oli 2 tl suolaa 500 g haukea) ja pinaatti teki niistä ehkä hitusen vetisempiä kuin mitä se olisi ollut ilman. Pullat saivat positiivisen vastaanoton myös toisen syöjän suusta, joten haukea voi löytyä jatkossakin tämän kodin ruokalistalta :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-ut8Zrpi69Xw/U4TRA62acPI/AAAAAAAACio/fmtn9cr3hvk/s1600/IMG_1681.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-ut8Zrpi69Xw/U4TRA62acPI/AAAAAAAACio/fmtn9cr3hvk/s1600/IMG_1681.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-4467670133565800442014-04-19T22:13:00.000+03:002014-04-19T22:13:27.011+03:00Lankalauantai - kurkia ja sinivuokkoja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-SeCpKUF8OLU/U1LJz5LweQI/AAAAAAAAChg/7FA1di84moA/s1600/IMG_1000.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-SeCpKUF8OLU/U1LJz5LweQI/AAAAAAAAChg/7FA1di84moA/s1600/IMG_1000.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-Lu8Bd_Qi36o/U1LKBJx4qAI/AAAAAAAACho/LiIxVrHIoDc/s1600/IMG_0994.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-Lu8Bd_Qi36o/U1LKBJx4qAI/AAAAAAAACho/LiIxVrHIoDc/s1600/IMG_0994.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-v6-lUrRC17c/U1LKmsBPh6I/AAAAAAAAChw/JGBt7Sl1bdM/s1600/IMG_0978.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-v6-lUrRC17c/U1LKmsBPh6I/AAAAAAAAChw/JGBt7Sl1bdM/s1600/IMG_0978.JPG" height="278" width="400" /></a></div>
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-78417756864173543492014-04-18T22:42:00.002+03:002014-04-18T22:42:52.998+03:00PitkäperjantaiIhanan pitkä perjantai auringonpaisteessa ;) Kevään ensimmäinen parvekelounas jälkiruokineen nautittu ja Laajalahden pitkospuut testattu. Life is good <3<div>
<br /><div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-_hM3-24DDlY/U1F-QY639CI/AAAAAAAACg4/oBdSL2FUXGE/s1600/IMG_0923.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-_hM3-24DDlY/U1F-QY639CI/AAAAAAAACg4/oBdSL2FUXGE/s1600/IMG_0923.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-9oomQ2ePoIE/U1F-rkL6MkI/AAAAAAAAChA/6M6ahKGqkcU/s1600/IMG_0937.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-9oomQ2ePoIE/U1F-rkL6MkI/AAAAAAAAChA/6M6ahKGqkcU/s1600/IMG_0937.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-IDgaQSPRsR8/U1F_DYNINlI/AAAAAAAAChI/4Lxl30dOdsc/s1600/IMG_0963.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-IDgaQSPRsR8/U1F_DYNINlI/AAAAAAAAChI/4Lxl30dOdsc/s1600/IMG_0963.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<div>
<br /></div>
</div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-31777705064006116992014-04-16T17:53:00.000+03:002014-04-16T17:53:20.312+03:00Sormet mullassaMahtava kevätpäivä! Olimme ajatelleet, että jätämme tänä vuonna parvekepuutarhuruuden väliin, mutta kevään edetessä on kuva pienestä yrttitarhasta palannut mieleeni yhä useammin. Koska laatikoista löytyi vielä multaa ja viimevuotisia siemeniä, niin mikäpä olisi sopinut tähän päivään paremmin kuin tillin, korianterin ja persiljan kylväminen. Yhden rivin jätin vielä basilikalle, jonka siemenet olivat päässeet loppumaan. Viime vuoden chilitkin puhkesivat kukkaan pienen parturoinnin jälkeen. Mielessä pyörii jo papaijasalaatti, johon saa käyttää oman maan chiliä ja korianteria, graavilohta maustettuna omalla tillillä ja puhdistava persiljatee itse kasvatetusta persiljasta! <div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-uKk-KtqTLJU/U06YtF9E4cI/AAAAAAAACgY/v170xv98tzo/s1600/IMG_0910.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-uKk-KtqTLJU/U06YtF9E4cI/AAAAAAAACgY/v170xv98tzo/s1600/IMG_0910.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-7EnbTmcoDE8/U06Yz8Pr_6I/AAAAAAAACgg/SlrkggNpDL0/s1600/IMG_0912.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-7EnbTmcoDE8/U06Yz8Pr_6I/AAAAAAAACgg/SlrkggNpDL0/s1600/IMG_0912.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2018260349887048949.post-54855309336552142012014-04-08T22:42:00.000+03:002014-04-08T22:42:12.605+03:00HerkkumakaronilaatikkoSe onnistui!!! Söin noin kaksitoista vuotta sitten todella maukasta herkkumakaronilaatikkoa, jonka jälkeen ajatus siitä on palannut mieleeni tasaisin väliajoin. Jostain kumman syystä en ole koskaan kokeillut itse sen tekemistä, vaikka olenkin epäillyt tietäväni sen maukkauden salaisuuden.. Tänään herätessäni tiesin viimein koittaneen sen päivän, kun kokeilisin arvaukseni paikkansapitävyyttä ja parhaassa tapauksessa saisin maistaa uudelleen tuon herkullisen maun. Pitkästä tarinasta lyhyt - munamaidon tilalle tein lasagnesta tutun valkokastikkeen goudalla höystettynä ja sekoitin sen makaroni-jauheliha -seokseen. Pinnalle vielä vähän juustoraastetta ja noin 20 minuutiksi uuniin. Maku oli parempi kuin muistin - jopa parempi kuin lasagnessa, joka on yksi suosikeistani. Ihanan kostea, pehmeä ja suolainen makaronilaatikko tulee olemaan tämän perheen ruokalistalla jatkossakin, ehkä jopa sillä seurauksella että perinteinen munamaitolaatikko jää unholaan..<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-E7GiPOnk0Fo/U0RQEtNRyZI/AAAAAAAACfg/d4bb0_7H_EY/s1600/IMG_0531.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-E7GiPOnk0Fo/U0RQEtNRyZI/AAAAAAAACfg/d4bb0_7H_EY/s1600/IMG_0531.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-XdlPMhSP0dM/U0RQHP_hhFI/AAAAAAAACfo/w2a4p1bUnUM/s1600/IMG_0534.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-XdlPMhSP0dM/U0RQHP_hhFI/AAAAAAAACfo/w2a4p1bUnUM/s1600/IMG_0534.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />Mariahttp://www.blogger.com/profile/17077310238858251140noreply@blogger.com0