Kesä tuntuu aina lyhyemmältä kuin esimerkiksi kevät tai talvi, vaikka ne varmaankin ovat oikeasti samanmittaiset. Kesälle on ehkäpä eniten odotuksia ja ajatukset keskittyvät helposti loman odotukseen, jolloin alkukesä vain lipuu ohitse. Olen varmaan pohtinut asiaa aikaisemminkin, mutta lapsuuden kesät tuntuivat aina pitkiltä. Enkä tarkoita varsinaista kesäloman pituutta, vaan oikeastaan päiviä. Jokainen päivä tuntui pitkältä tehden koko kesälomasta pitkän.
Viime viikolla tuo lapsuusajan mysteeri selvisi, kun saman päivän aikana ehdin olla töissä, terassilla, kestittää vieraita ja kruunata vielä koko päivän saunalla. Tuntui, kuin olisi elänyt kolme päivää yhden aikana! Sitähän se tosiaan oli: ulos, uimaan, leikkimään, kaverille, kotiin, syömään, uimaan, leikkimään, uimaan... Ehkä kyseinen hulinamäärä olisi nykyään hieman liikaa päivittäin koettuna, mutta jos joka päivä tekisi yhden mukavan asian töiden lisäksi, niin ehkäpä kesä tuntuisi kesältä ilman lomaakin.
Tästä ajatuksesta innostuneena, maanantai-illallinen nautittiin parvekkeella oman yrttitarhan keskellä, merituulen viilentäessä kesäiltaa. Tarjolla oli paistettuja muikkuja ja fetasalaattia valkosipulikastikkeella, sekä tällä hetkellä NIIN mehukkaana saatavaa vesimelonia. Kumma kuinka vesikin voi maistua paremmalta viinilasista nautittuna..
