Lankalauantai - kurkia ja sinivuokkoja

Pitkäperjantai

Ihanan pitkä perjantai auringonpaisteessa ;) Kevään ensimmäinen parvekelounas jälkiruokineen nautittu ja Laajalahden pitkospuut testattu. Life is good <3

Neljä vuodenaikaa

Parvekeviljelykausi on takana, samoin syksyn kaunis ruska. Chilit jatkavat tuotteliasta kasvuaan sisätiloissa ja timjamit on kerätty talteen maustekaappiin. Syksy on mennyt nopeasti ja kellojen siirron aiheuttama iltapimeys yllättää töistä lähtiessä. Lokakuussa satanut ensilumi ja pakkaset olivat ihana piristysruiske, joka sai odottamaan talven alkamista. Huuruava hengitys, ritisevät lätäköt sekä jalassa lämmittävät villasukat ovat alkutalven lemppareitani! Vuodenaikojen muuttuessa, huomaan joka kerta ihastelevani luonnon monimuotoisuutta ja tuntevani kiitollisuutta siitä, että saan asua neljän vuodenajan maassa. Ihana luonto!

Elokuu tuoksuu syksylle

Ihana elokuu! Lämpimät kelit jatkuvat, mutta illat pimenevät ja ilmassa tuoksuu syksy. Syksyn tuoksu nostaa pintaan haikeutta ja iloa, odotusta ja innostusta, jotka sekoittuvat lapsuusajan muistoihin. Elokuussa tuoksui koulu. Äiti oli ommellut uudet kouluvaatteet, uusi koulureppu oli hankittu ja päättäväinen nuori neiti odotti jännityneenä koulun alkua. Mitä kaikkea syksy toisikaan mukanaan!? 

Huomaan, että tuo sama tunne valtaa minut myös aikuisena, ilman rutiininomaista koulunalkua. Elokuinen tuuli tuo tullessaan kuiskauksia edessä olevista mahdollisuuksista ja seikkailuista, uusista harrastuksista, opinnoista, kynttilän valaisemista hetkistä, sateen raikastamista päivistä, kokkailukokeluista.. Aikamoinen rikkaus, vuodenajat. 

Bongailua ja bingoilua

Mahtava toukokuu! Puoliväli on ylitetty ja kuukauden päässä häämöttä keskikesän juhla. Aurinko on hellinyt meitä säteillään, luontoäiti vaihtanut ensimmäisen kesämekkonsa pääleen ja pääskyset koristavat silhueteillaan sinistä taivasta. Länsiväylän kulkijat voivat bongailla silkkiuikkujen, tukkasotkien ja joutsenien pesäpuuhia aamuruuhkan lomassa, eikä kevätkukkabingossa löydy enää vapaita ruutuja rastitettavaksi. Lämpö on houkutellut myös kaikki iki-ihanat itikat ja ötökät kesätaivaalle, joista meillä on näkynyt enimmäkseen parvekkeella pörrääviä ampiaisia. 

Yrtit ovat nauttineet parveke-elämästään ja tänään niiden antia maisteltiin ensimmäistä kertaa avokadopastan seassa. Ihana basilika ♥

Muutto parvekkeelle

Suklainen äitienpäivä

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isille jotka auttoivat äitejä tulemaan äideiksi ja lapsille, jotka tekevät äideistään äitejä. Meillä päivä lähti käyntiin viime kesän Espanjanmatkan ja lapsuuden muistojen sekoituksesta - suklaakroisanteista. Avatakseni tätä muistomylläkkää täytyy palata parin päivän takaiseen kauppareissuun, jolloin saimme idean kokeilla suklaakroisanttien tekoa. Molemmilla oli ajatus suklaalevitteestä ja sitä etsiessä mieleen muistui lapsuuden mielikuva Nutella-purkista. Yllättävän pitkällisen etsintäkierroksen päätteeksi löysimme hyllyn (marmeladit), jossa vanha kunnon Nutella-purkki odotteli ostajaansa. Samalta hyllyltä löytyi myös pari muuta suklaalevitettä, samalla kuosilla kuin kaksikymmentä vuotta sitten :) 

Idea suklaakroisantteihin on lähtöisin viime kesän matkaltamme Espanjan Baskimaasta, jossa ensimmäisenä aamuna suuntasimme kahvilaan nauttimaan aamupalaa. Aamupalaan kuului espresson ja vastapuristetun appelisiinimehun lisäksi suklaakroisantti, joka maistui taivaalliselta. Outoa sinänsä, koska en ole suuri suklaan ystävä, mutta jokin tässä suolaisen ja makean yhdistelmässä toimii! Tänään siis Nutellan suklaalevite ja purkkikroisantit muuntuivat suklaakroisanteiksi, jotka nautittiin puolipoutaisessa säässä parvekkeella. Life. 

Ps. Ei ihme, että lehdet tuntuvat ilmestyvät kuin taikaiskusta - tässä kolmen päivän ero.

Lehdet tulloo!

Puut vihertää! Onneksi toisella meistä on tarkat silmät, sillä itseltäni puiden vaaleanvihreäksi muuttunut väritys on jäänyt huomaamatta. Parvekkeella on tullut touhuttua ja olen jopa harrastanut lintubongausta suhteellisen ahkeraan, mutta puut ovat menneet ohi. Olenkin aina ihmetellyt miten lehdet ilmestyvät täysin yllättäen puihin muuttaen kevään äkillisesti kesäksi. Viimein syy selvisi - oma puusilmäisyys :) Toisaalta tuo nopea muutos on aina tuntunut taianomaiselta, joten suurilta traumoilta on vältytty. Ehkäpä jatkossa myös puut kuuluvat tarkkailuni piiriin, varsinkin nyt kun niitä voi tarkkailla omalta  parekkeelta käsin. 

Koulintatalkoot

Viikot vierivät, aurinko paistaa ja siemenet ovat muuttuneet pieniksi ja vähän suuremmiksikin taimiksi. Lomalta palatessa kotona odotti yrttiviidakko, jonka asukit ovat huudelleet lisätilan tarpeesta jo päiviä. Tänään koulintatalkoot viimein käynnistyivät ja juuret pääsivät väljemmille vesille. 

Koko touhu alkoi paperiruukkujen tekemisellä siihen tarkoitetulla puuesineellä, joka osoittautui todella käteväksi välineeksi. Kiinnostuneet voivat tsekata youtuben Paper pot maker -videon aiheesta (1.20 eteenpäin). Paperiruukut voidaan seuraavaksi istuttaa suoraan saviruukkuihin, joka on mielestäni varsin kätevää. Kiitos anopille, joka oli bongannut kyseisen välineen kaupassa ja toimi koko operaation työnvalvojana :) 

Taimien kouliminen oli mielenkiintoista ja kasvattavaa puuhaa, jopa meditatiivista. Mielikuvat vilejelevistä buddha munkeista sekä kärsivällisistä bonsaipuun kasvattajista nousivat mieleeni pikkuruisia taimenalkuja siirtäessä. Valmista työtä katsellessa vatsassa tuntuu pientä kihelmöintiä - minkähänlainen sato tästä vielä saadaankaan!

Tunturissa tuulee

Superitäjät

Kevätkylvö

Viikonloppuun mahtui monenmoista ohjelmaa, joista yksi tärkeimmistä oli kevätkylvö. Pelkkä ajatus oman pikku puutarhan kasvattamisesta on pitkään saanut hymyn kasvoille ja nyt se on laittettu myös käytännössä alulle! Vaikka ensimmäiset kylvökokeilut eivät menisikään aivan putkeen, tuntuu hyvältä saada kasvattaa jotain itse - tapahtui se sitten siemenestä tai taimesta. 

Omavaraisuus, vaikkakin pienmuotoisena parvekeviljelynä, auttaa ymmärtämään papan intohimon maanviljelyyn ja sen synnyttämän yhteydentunteen ympärillä kasvavan luonnon kanssa. Se miten pienellä vaivannäöllä voi saada itse jotain vihreää kavamaan, tuntuu uskomattomalta! Oman sadon kasvattaminen, joka meillä on kevyttä harrastusta verrattuna isovanhempieni ainoaan toimeentuloon sekä luonnon säätelemään elinehtoon, avaa yhteyden omiin sukujuuriin kuin myös omaan ravinnonsaantiin. Sen sijaan, että ruokin virtuaaliset lehmäni mobiilialustalla kasvatetulla sadolla, voin toteuttaa samaa "maanviljelyä" todellisuudessa, omista lähtökohdistani käsin. 

Nyt vain odottamaan pieniä taimenalkuja, että päästään koulimaan! 

Aurinko, aurinko lettuja paistaa

Kesän korvalla

Tänään tuntui ensimmäisen kerran siltä, että kesä on tulossa. Pikkulinnut ovat pitkään jo sulostuttaneet unihiekan sumentamia aamujani, mutta tänään niiden laulun lisäksi ilmassa oli jotain "kevään jälkeen on kesä" -tuntua. Kesä ei ole hetkeen ollut ajatuksissani, joten tuntui kummalta tajuta äkkiseltään, että niinhän se on - pian ollaan taas ilman lunta ja pakkasta, auringossa ja kesäsateessa. Aikamoista. 

Aurinkoa ja Ahvenanmaan pannukakkua

Viikonlopun auringonpaiste latasi D-vitamiinivarantoja oikein olan takaa, kun aamuteen sai nauttia parvekkeella lintujen livertäessä kevään tuloa ja iltapäivän kävelylenkki venyi aina auringonlaskuun saaakka. Ruokapuolen erikoisuuksista vuorossa oli Ahvenanmaan pannukakku, johon ylijäämä mannapuuro antoi inspiraation. En ole aikaisemmin tehnyt sitä itse ja viime syömiskerta tapahtui 90-luvulla, joten makunystyröiden muistikuvat eivät ehkä ole kovinkaan vahvoja. Koostumus oli hieman outo, mutta maku sitäkin parempi, varsinkin kun höysteenä oli kermavaahtoa ja vadelmia. Nam!

Minttukaakao

Pakkanen saa luonnon näyttämään kauniilta; miljoonat sädehtivät safiirit täyttävät tumman taivaankannen, puut kimmeltävät huurteisina ja pakkaslumi narisee kenkien alla. Lämmikettä voi hakea takkatulesta, villasukista tai vaikkapa minttukaakaosta - parhaimmillaan niistä kaikista. Itse nautiskelin viikonlopun ja pakkasen kunniaksi kermavaahdolla kuorrutetun kaakaon, minttu sellaisen.   

Ensilumi

Blogi on viettänyt muutaman päivän hiljaiseloa mökkeilyn, rakkaan mummun syntymäpäivien, päänsäryn ja muuttopuuhien takia, mutta nyt päätin ottaa pahvilaatikoiden keskeltä hetken esitelläkseni talven ihmemaan ensimmäisten lumihiutaleiden kauneutta. Ensimmäisiin lumiaamuihin herätessä ei voi olla hymyilemättä: pikku pakkasen kirvoittama aurinko saa valkoisen maan kimmeltämään ja hämmentyneen järven höyryämään jäättömyyttään. Myönnettävä on, että joulunodotus hiipi hitaasti mutta varmasti mieleen näiden lumipäivien aikana, kirkkaiden tähtiöiden kiihdyttäen sen sykettä.