Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nokkosen siemenet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nokkosen siemenet. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Nokkossämpylöitä ja kiitollisuutta
Päivän fiilistä kuvaa hyvin päässä pyörivä miksaus Lasse Mårtensonin Laiskotellen ja Leijonakuninkaan Hakuna Matata biiseistä. Voiko paremmin aloittaa päiväänsä, kuin istumalla valmiiseen aamupalapöytään, jossa odottaa rakkaudella leivottuja nokkossämpylöitä ja mustikkasmoothie ♥ Eilisen suursiivouksen jäljiltä koko koti huokuu kevättä ja olo on vaan kertakaikkiaan hyvä. Tällaisina hetkinä läikähtää rintaan suuri kiitollisuuden tunne, joka imee itseensä kaikki mahdolliset ilon aiheet joita ympärillä on. Aikamoista.
torstai 16. elokuuta 2012
Hevonhierakkaa, nokkosia ja herkuttelua
Luonnon tarjoaman marja- sekä sienisadon lisäksi metsät ja pellot ovat täynnä käyttökelpoisia kasveja, joiden lääkinnällinen vaikutus on vain pari sukupolvea takaperin ollut vielä kaikkien tiedossa.
Ensimmäiset muistoni lääkekasveihin liittyen löytyvät jo lapsuudesta, jolloin äidillä oli tapana etsiä pihasta ratamonlehti vuotavaan haavaan ja valmistella erilaisia valkosipulitököttejä sekä mustaherukkamehua flunssan karkoittamiseen. Mahataudissa paras lääke oli mustikkakeitto ja juhlamehuna juotiin Viiperiä (mustaherukanlehtimehua). Pari vuotta sitten luin uudelleen teiniajoista lämpimät muistot jättäneen Maan lapset -kirjasarjan. Jean M. Untinen Auelin kuvailema luonnon apteekki tuntui kiehtovalta ja siitä innostuneena ilmoittauduin viime keväänä Käytännön lääkekasvit -kurssille. Henriette Kressin vetämä kurssi sai odottamaan kesää ja sen mukana tuomaa vihreyttä erilaisin silmin.
Aikaisemmin esittelin teille Aurinkoa purkissa -tekstissäni jo ensimmäiset uudet tuttavuudet - kuivattuja kehäkukkia. Tänään saaliiksi tarttui hevonhierakan juurta sekä nokkosen siemeniä. Ensimmäisenä mainittu päätyi pieneksi leikeltynä kuivuriin ja jälkimmäinen viettää yön parvessa niputettuna, niin että ylimääräiset mönkijät pääsevät vielä karkuun. Lyhyesti kuvailtuna ja Henrietten kirjaa lainaten hevonhierakan juurta käytetään allergioissa ja maksaa vahvistamaan, nokkonen taas on parhaimpia yrttejä heinänuhaan.
Yrttiteeainekset alkavat pikkuhiljaa olla kasassa, mutta sitä ennen nautiskelen vielä vanhoista tutuista herkuista - kuningatarpiirakasta ja herukka-vadelmamehusta :D
Ensimmäiset muistoni lääkekasveihin liittyen löytyvät jo lapsuudesta, jolloin äidillä oli tapana etsiä pihasta ratamonlehti vuotavaan haavaan ja valmistella erilaisia valkosipulitököttejä sekä mustaherukkamehua flunssan karkoittamiseen. Mahataudissa paras lääke oli mustikkakeitto ja juhlamehuna juotiin Viiperiä (mustaherukanlehtimehua). Pari vuotta sitten luin uudelleen teiniajoista lämpimät muistot jättäneen Maan lapset -kirjasarjan. Jean M. Untinen Auelin kuvailema luonnon apteekki tuntui kiehtovalta ja siitä innostuneena ilmoittauduin viime keväänä Käytännön lääkekasvit -kurssille. Henriette Kressin vetämä kurssi sai odottamaan kesää ja sen mukana tuomaa vihreyttä erilaisin silmin.
Aikaisemmin esittelin teille Aurinkoa purkissa -tekstissäni jo ensimmäiset uudet tuttavuudet - kuivattuja kehäkukkia. Tänään saaliiksi tarttui hevonhierakan juurta sekä nokkosen siemeniä. Ensimmäisenä mainittu päätyi pieneksi leikeltynä kuivuriin ja jälkimmäinen viettää yön parvessa niputettuna, niin että ylimääräiset mönkijät pääsevät vielä karkuun. Lyhyesti kuvailtuna ja Henrietten kirjaa lainaten hevonhierakan juurta käytetään allergioissa ja maksaa vahvistamaan, nokkonen taas on parhaimpia yrttejä heinänuhaan.
Yrttiteeainekset alkavat pikkuhiljaa olla kasassa, mutta sitä ennen nautiskelen vielä vanhoista tutuista herkuista - kuningatarpiirakasta ja herukka-vadelmamehusta :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


