Ruokalista

Suunnittelemattomuus on joskus hyvästä, erityisesti jos tuppaa suunnittelemaan oikeastaan kaikkea mutta ei ala toteuttaa suunnitelmiaan. MUTTA tämä viikko on opettanut kuinka jotain asioita kannattaa suunnitella :) 

Mielestäni yksi parhaimmista hetkistä työpäivässä on lounas. Erityisesti jos työskentelee paikassa, jossa ei ole työmaaruokalaa ja ravintolan saa valita monipuolisesta valikoimasta. Se voi aiheuttaa hetkellisesti valinnanvaikeutta (erityisesti nälkäisenä), mutta siinä vaiheessa kun istuu pöytään ja lukee menua on fiilis mahtava. Kotiäitinä lounas on hieman erilainen kokemus.. Ensinnäkin onnentunteita tulee siitä, jos lounasta on jäänyt edellispäivästä ja aamupäivällä saa nukkua vauvan kanssa päiväunia kokkaamisen sijaan. Toisena ne tuskalliset kauppareissut, joihin on yrittänyt varautua kauppalistan kanssa, mutta silti pää lyö tyhjää mitä ostoksista voisi taikoa ja mukaan tulee napattua yhtä sun toista (ylimääräistä). 

Viime viikolla päätin muuttaa omaa ostos- ja ruoanlaittokulttuuriani. Surffailin K-marketin reseptisivuilla sekä Marttojen ruokavinkkisivuilla, joista jälkimmäisestä löytyi sivu: viikon ja kolmen viikon ruokalistat. Sivulla kannustettiin suunnittelemaan ruokalistat etukäteen ja sivuilla oli myös valmiit ehdotukset. Päätin kokeilla tätä. Listasin erilaisia ruokia, joita aloin sijoitella tulevan viikon päivien kohdille. Yritin ottaa huomioon monipuolisuuden, edullisuuden, annoskoon sekä houkuttelevuuden (siis itselleni motivaation kokata kyseisiä ruokia :)). Tässä vaiheessa olin jo aika innoissani, sillä huomasin pala palalta eteeni ilmestyvän ruokalistan pienentävän aiheeseen liittyvää tuskanmöykkyäni. Maanantaina kaappien kätköstä -ruokaa, sillä se on kauppapäivä. Tiistaina kasvispihvejä, keskiviikkona tonnikalamakaronilaatikkoa (suosittelen! Oli nopea ja maistui hyvältä.) ja torstaina jauhelihasta sekä lihapullia, että jauhelihakastketta seuraavalle päivälle, jolloin siitä saa vielä illalla tortillat! Eikun ruoka-aineet listalle ja kauppaan. So easy!

Suunnittelulla voi siis helpottaa elämäänsä suunnattomasti. On ollut mahtavaa, kun ei ole päivittäin täytynyt miettiä mitä laittaa ruoaksi, vaan sen on tiennyt jo etukäteen ja kaikki tarvittava on kaapissa valmiina. Ruoanlaittoa on voinut ennakoida päiväsuunnitelmien suhteen ja joka päivä on ollut lounasta valmiina edellispäivän päivälliseltä. Aivan mahtavaa :) Kiitos Martat! 

Sydän soi ilosta

Olin tänään kuuntelemassa Marika Borgin Jaksa, innostu, uudistu -luentoa. Olen osallistunut muutamille Marikan kursseille ja oikeastaan kaikki mitä luennolla käsiteltiin oli ennestään tuttua, mutta silti asiat kolahtivat kuin uusina asioina.

Marika esitti ajatuksiaherättävän kysymyksen: mitä pitäisi tehdä vähemmän ja mitä enemmän? Mikä saa mielialan kohoamaan, mikä taas ei. Onko jokin asia, jonka tekemisestä olen haaveillut tai jopa suunnitellut sen aloittamista jo pitkään? Ja mitä jos aloittaisin sen tekemisen tänään, olisinko vuoden päästä tyytyväinen että aloitin sen? Oikeastaan se oli se joka kolahti, kuinka 365 päivää on pitkä aika jonkin asian tekemiseen. Jos aloittaisin pianon soiton tänään ja harjoittelisin vähän joka päivä, olisin varmasti aika hyvä siinä vuoden päästä!

Ja sitten tulee se vanha tuttu, vastustus. Mutta.. väsyttää, ei ole aikaa, miten muka harjoittelisin, pitäähän tätä ensin vähän SUUNNITELLA! Tiedän, että muutokset kannattaa tehdä pienin askelin, sillä silloin ne tulee helpommin tehtyä kuin että tavoittelee heti kuuta taivaalta. Muutosta ei kuitenkaan synny, jos sitä ei koskaan aloita, joten miten saada jokin uusi tapa alkuun?

Olen pitkään halunnut aloittaa hiljentymisen päivittäin, hienommin sanottuna meditoinnin. Buddhan aivot (Rick Hanson&Richard Mendius), Tietoinen läsnäolo (Mark Williams&Danny Penman) ja monet muut kirjat ovat täynnä tutkimuksiin pohjautuvaa tietoa meditoinnin hyvää tekevistä vaikutuksista. Tiedän siis sen tekevän minulle hyvää, mutta silti sen aloittaminen on tuntunut vuoren huipulle kiipeämiseltä (en ole koskaan kiivennyt, mutta oletan sen olevan haastavaa ja raskasta, jopa mahdotonta). Tarvitaan siis päätös: haluan meditoida joka päivä vähintään minuutin. Tätä motivoimassa on tieto, että se lisää hyvää oloa ja tiedän olevani todella tyytyväinen vuoden päästä että aloitin tämän. Vieläkin tuntuu hieman vastutustusta. Miltä hyvä olo tuntuu?

Tänään luennon jälkeen oloni oli mahtava. Olin saanut keskittyä hetken omiin ajatuksiini ja hyvinvointiini 100%, tavannut ihania ihmisiä ja kotona odotti omat rakkaat. Jälkikasvun poskihampaat tekevät tuloaan ja häiriköivät pikkuneidin unen saantia. Istuin sängyn viereen laulamaan iltalaulua hymyssä suin. Tiesin, että voisin istua siinä niin pitkään kuin tarve vaatii, hyvällä ja levollisella mielellä. Kiitollisuus tuntui rinnassa ja mieleeni nousi sanat: Sydän soi ilosta. Niin kuvaisin sen hyvän olon tunteen,
joka tuntui väreilynä rintakehässä leviten joka puolelle kehoa tehden mielen kevyeksi ja kaiken mahdolliseksi. Jos meditointi auttaa tämän olotilan aikaansaamista, niin haluan alkaa meditointinarkkariksi!

Vieläkin pieni möykky rinnassa yrittää piipittää vastaan, mutta annan sen piipittää. Katsotaan viikon päästä mitä se tykkää uudesta tavastani ;)

Kaivattu kananmunakastike

Lapsuuden makumuistot alkoivat jälleen eilen kummitella mielessäni ja tänään ryhdyin tuumasta toimeen - kananmunakastiketta! Tämä on yksi lapsuuteni lempiruoista ja sitä syötiin joko pelkiltään perunoiden kera tai sitten kalapuikkojen kanssa. Peruna on kuitenkin se toinen tärkeä elementti ja nimenomaan keitetyt perunat. Kun perunat tällä kertaa olivat vielä vanhempien tuliaisia, samoin kuin lautaselta löytyvät porkkanat ja pavut, oli päiväunien aikaan nautittu lounas kiitollisuudella maustettu. Odotan jo innolla sitä aikaa, kun mini me alkaa syödä muutakin kuin äidinmaitoa ja saan kokkailla meille kaikkia herkkuruokia!

Karkki vai kepponen?

Karkki kiitos :) 

 Café Ekbergin Halloween muffinsit - kiitos Petra päivän piristyksestä! 

Nokkossämpylöitä ja kiitollisuutta

Päivän fiilistä kuvaa hyvin päässä pyörivä miksaus Lasse Mårtensonin Laiskotellen ja Leijonakuninkaan Hakuna Matata biiseistä. Voiko paremmin aloittaa päiväänsä, kuin istumalla valmiiseen aamupalapöytään, jossa odottaa rakkaudella leivottuja nokkossämpylöitä ja mustikkasmoothie ♥  Eilisen suursiivouksen jäljiltä koko koti huokuu kevättä ja olo on vaan kertakaikkiaan hyvä. Tällaisina hetkinä läikähtää rintaan suuri kiitollisuuden tunne, joka imee itseensä kaikki mahdolliset ilon aiheet joita ympärillä on. Aikamoista.

Keltainen karkki

Kiitos sille pienelle pojalle, joka tarjosi tänään junassa keltaista karkkia vieressä istuneelle vieraalle täti-ihmiselle - minulle ♥ 

Karjalanpaistia ja Kiitos

Tänään oli karjalanpaistipäivä. Pidän sen helppoudesta: lihat mausteiden, porkkanan ja valkosipulin kanssa uuniin muhimaan muutamaksi tunniksi ja vuolá - maukas ruoka on valmis. Tänään kylkiäisenä oli kaapista löytyneistä kasviksista kyhätty salaatti ja tietysti ruisleipää lientä varten. Nyt kun syön taas maito- ja gluteenituotteita, niin jälkiuunileipää on mennyt jonkin verran :) G+M kokeilusta jäi kaikenkaikkiaan hyvä fiilis gluteenittomien tuotteiden suhteen, ettei aina tarvitse käyttää ruista tai vehnää joka paikkaan, vaan herkulliset leivät syntyy ilman niitäkin. Ehkäpä seuraavaksi kokeilen sokerittoman tai hiivattoman ruokakuurin?

Ai niin! Kiitos kaikille saamastani blogi-palautteesta, niin kirjallisista kuin suullisistakin kommenteista. Tuntuu aika jännältä tietää, että joku oikeasti lukee tätä :) You make my day!