perjantai 23. lokakuuta 2015

Perjantailounas nautiskellen

Viime yönä riehunut syysmyrsky tuntui tulevan ikkunoista sisälle saakka, eikä aamu näyttänyt kovin paljon lupaavammalta uloslähdön kannalta. Olin koko viikon ajatellut lämmöllä perjantaita, sillä olin luvannut itselleni lounastaa ulkona viikonlopun alkamisen kunniaksi. Väsymyksen ja luotaantyöntävän sään takia suunnitelmat jäivät kuitenkin toteutettavaksi ensi viikolle.

Miten voisin juhlistaa perjantaita kotilounaalla? Mitä siihen tarvitaan: hyvää seuraa, hyvää ruokaa, pientä esillepanoa ja itsestään tiskautuvat astiat. Kolme ensimmästä kohtaa oli totetutettavissa, joten neljäs olisi vain pieni miinus. Viimeisen puolen vuoden aikana kokkaaminen on muuttunut tässä huushollissa, kun pääkokki on saanut apukokin. Kun mamma suuntaa keittiöön alkaa keittiöjakkara liikkua pöytää kohden ja pian siinä nököttääkin maailman suloisin, ei aina avuliain, pikkukokki. Tällä kertaa neidin mielenkiinnon voitti raejuustopurkki ja haarukka. Onneksi kanapasta on nopeasti valmistuva ruoka..

Netistä löytyi huikean hyvä, nimensä veroinen Maailman paras kanapasta. Kaikkia aineita ei löytynyt tuoreena, mutta se ei menoa haitannut. Kun ruoka oli valmista, kaadoin sen kauniiseen astiaan, katoin pöydän ja istuin nauttimaan perjantailounaasta pikkukokin kanssa. Oli kyllä huikeaa, niin ruoka (molempien suihin katosi lautaselliset!) kuin seura kuin fiiliskin. Tätä lisää, pientä panostusta, nautiskelua ja erilaista arkiruokailua.









keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kesäkurpitsakakku

Sain äidiltä kotiin viemisiksi kesäkurpitsan, ison sellaisen, ja lasagnen jälkeen piti keksiä vielä jokin toinen ruoka mihin upottaa sitä. Muistin maistaneeni joskus todella hyvää kesäkurpitsapiirakkaa ja sen muiston innoittamana kaivoin internetistä kakkureseptin. Resepti on käytännössä sama kuin porkkanakakun, porkkana vaan korvataan kesäkurpitsalla :)

Innostuin jo kakkua tehdessäni, että tästä kyllä haluan tehdä blogipäivityksen, niin tohkeissani olin ja kun kakku tuli uunista jäin malttamattomasti odottamaan sen jäähtymistä (sen jälkeen laitetaan se paras osio eli kuorrute :P). No.. miten siinä sitten kävikään..

Keittiöstä kuului räsähdys ja ryntäsin katsomaan mitä tapahtui. Kakkuvuoka oli palasina ja levyllä kärysi sekä rikkoutunutta saviastiaa että kakkua. Levy hehkui punaisena ja ihmekös tuo, kun säätönappi oli maagisesti kääntynyt täysille. Joskus se on vaan niin nopea, pikkuneiti.

Leikkasin palaneen osan irti ja 2/10 osa kakusta oli vielä syömäkelpoista. Hyvää oli :D Viikonloppuna hellansuojusostoksille..