Sormet mullassa

Mahtava kevätpäivä! Olimme ajatelleet, että jätämme tänä vuonna parvekepuutarhuruuden väliin, mutta kevään edetessä on kuva pienestä yrttitarhasta palannut mieleeni yhä useammin. Koska laatikoista löytyi vielä multaa ja viimevuotisia siemeniä, niin mikäpä olisi sopinut tähän päivään paremmin kuin tillin, korianterin ja persiljan kylväminen. Yhden rivin jätin vielä basilikalle, jonka siemenet olivat päässeet loppumaan. Viime vuoden chilitkin puhkesivat kukkaan pienen parturoinnin jälkeen. Mielessä pyörii jo papaijasalaatti, johon saa käyttää oman maan chiliä ja korianteria, graavilohta maustettuna omalla tillillä ja puhdistava persiljatee itse kasvatetusta persiljasta! 

Neljä vuodenaikaa

Parvekeviljelykausi on takana, samoin syksyn kaunis ruska. Chilit jatkavat tuotteliasta kasvuaan sisätiloissa ja timjamit on kerätty talteen maustekaappiin. Syksy on mennyt nopeasti ja kellojen siirron aiheuttama iltapimeys yllättää töistä lähtiessä. Lokakuussa satanut ensilumi ja pakkaset olivat ihana piristysruiske, joka sai odottamaan talven alkamista. Huuruava hengitys, ritisevät lätäköt sekä jalassa lämmittävät villasukat ovat alkutalven lemppareitani! Vuodenaikojen muuttuessa, huomaan joka kerta ihastelevani luonnon monimuotoisuutta ja tuntevani kiitollisuutta siitä, että saan asua neljän vuodenajan maassa. Ihana luonto!

Vihreä, oranssi ja punainen

Lomalta paluu

Loma, pitkät aamu-unet ja mökkeily on jälleen vaihtunut arkeen, rutiineihin ja kotiin. Jonkinlaista muutosvastarintaa on ollut havaittavissa, mutta myös kotiin palaamisen iloa. Parvekkeella kuivuudesta kärsineet chilit ja tomaattit on saatu toipumaan (kiitos välikastelijoille avusta!) ja parvekkeelta avautuva maisema on yhtä kaunis kuin lähteissä. 

Koska jääkaappi kyhjötti kesän jäljiltä tyhjänä, päätin aloittaa viikon ruokashoppaamalla. Nautin jo etukäteen ajatuksesta, että ehdin käydä rauhassa ostamassa pähkinöitä sieltä, vihanneksia täältä ja hieman jotain erikoisuuksia tuolta. Mieltä kutkutti myös kaupparetkellä selkiytynyt visio maanantai-illan ruoasta: karitsapyöryköitä, oman maan (lue: äidin ja isän maan) perunoita ja porkkanoita sekä valkokaalisalaattia. 

Kokkailussa on jotain maagista. Jotain joka saa mielen lepäämään ja jossa onnistumisentunne on usein läsnä. Pelkästään multakerroksen alta paljastuvien oranssien porkkanoiden ja keltaisten perunoiden esiin saaminen tuottaa mielihyvää, puhumattakaan luovasta karitsapyöryköiden maustamisesta (tällä kertaa pyöryköihin tuli kuivattua chiliä, tuorebasilikaa ja valkopippuria). Omassa keittiössä kokkailussa on myös oma nautintonsa, kun osaa vastata jokaiseen mitä ja missä kysymykseen ilman suurempia miettimisiä. 

Ajatus valkokaalisalaatista syntyi kaupassa ensimmäisenä. Maistoin Thaimaassa tulisen-suolaisen-makeaa papaijasalaattia -NAM- ja kesällä yritin tehdä sitä itse, valkokaalista. Mökiltä uupuivat kalakastike ja muutama muukin ainesosa, joten eilen se tuli ensimmäisenä mieleeni kauppaan astuessa. Papaijan tilalle siis valkokaalia, mutta muuten seurasin suhteellisen orjallisesti Lilystä löytynyttä reseptiä (suhteellisen.. jätin sipulin, edamamen ja katkaravut pois, käytin ruokosokeria ja laitoin maun mukaan ainesosien suhteet..). Nyt kuitenkin se tärkein asia eli salaattiin käytin ITSE KASVATETTUA CHILIÄ!!! Punaiseksi muuttuneet chilit odottavat pataan pääsyä ja ensimmäinen onnekas syötiin siis eilen. Testasin chiliä ensin päästä, koska sen tulisuusasteesta ei ollut mitään tietoa. Päätypala oli mieto ja mietin, tuleekohan siitä mitään potkua salaattiin. Simenkotaan päästyäni maistoin uudelleen ja totesin chilin punan siirtyneen omille poskilleni - vahvaa on, vahvaa ja hyvää :) 

4 chiliä, 10 tomaattia ja 3 mansikkaa

Kukat tulloo!

Kuten kevään mittaan olette saattaneet huomata, meillä kasvaa parvekkeella oma pieni puutarha. Kasvit ovat valtaosin yrttejä, mutta niiden lisäksi löytyy kuukausimansikkaa, tomaattia ja chiliä. Kasvien itämistä ja kasvamista on ollut mielenkiintoista seurata, samalla tuntien jonkinlaista ylpeyttä siitä, että olemme saaneet olla prosessissa osallisina. Viime aikoina olemme odotelleet merkkejä kukinnoista tomaatin, mansikan ja chilin kohdalla, ja viimein odotus palkitaan! Chilejä koristaa valkoinen kaunis kukinto ja tomaatissa alkuja on näkyvissä joka haarakkeessa. Enää mansikka antaa odotuttaa itseään, mutta eiköhän sekin kohta innostu kukkimaan.  

Pian päästään pölytyspuuhiin :)

Superitäjät

Kevätkylvö

Viikonloppuun mahtui monenmoista ohjelmaa, joista yksi tärkeimmistä oli kevätkylvö. Pelkkä ajatus oman pikku puutarhan kasvattamisesta on pitkään saanut hymyn kasvoille ja nyt se on laittettu myös käytännössä alulle! Vaikka ensimmäiset kylvökokeilut eivät menisikään aivan putkeen, tuntuu hyvältä saada kasvattaa jotain itse - tapahtui se sitten siemenestä tai taimesta. 

Omavaraisuus, vaikkakin pienmuotoisena parvekeviljelynä, auttaa ymmärtämään papan intohimon maanviljelyyn ja sen synnyttämän yhteydentunteen ympärillä kasvavan luonnon kanssa. Se miten pienellä vaivannäöllä voi saada itse jotain vihreää kavamaan, tuntuu uskomattomalta! Oman sadon kasvattaminen, joka meillä on kevyttä harrastusta verrattuna isovanhempieni ainoaan toimeentuloon sekä luonnon säätelemään elinehtoon, avaa yhteyden omiin sukujuuriin kuin myös omaan ravinnonsaantiin. Sen sijaan, että ruokin virtuaaliset lehmäni mobiilialustalla kasvatetulla sadolla, voin toteuttaa samaa "maanviljelyä" todellisuudessa, omista lähtökohdistani käsin. 

Nyt vain odottamaan pieniä taimenalkuja, että päästään koulimaan!