tiistai 23. huhtikuuta 2013

Hyvinvoinnin viidakko

Ihmiskeho on kyllä ihmeellinen vekotin. Se kertoo koska kroppa kaipaa vettä, koska ruokaa, lepoa, huoltoa... Aina en oikein osaa tulkita sitä tai tulee tehtyä virhearvioita. Esimerkiksi makeanhimoon syöty karkkipussi aiheuttaa huonon olon tai nälkäisenä ahmittu ruoka osoittautuukin liian suureksi annokseksi. Pahimmassa tapauksessa sivuutettu kiputila, kuten hartiasärky yltyy koko toiminnan lamaannuttavaksi päänsäryksi. Kannattaisi siis kuunnella kehoaan herkemmin, ennen kuin sen täytyy ottaa järeämmät keinot käyttöön. Aika mahtava järjestelmä se joka tapauksessa on ja kiitänkin sitä näistä pienistä vinkeistä, ja välillä niistä suuremmistakin vinkeistä, joiden avulla suunnistaa oman hyvinvoinnin viidakossa.


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Setiä, enoja ja tätejä


Kotimatkalla mieleeni nousi kummallinen asia. Asia jota en koskaan aikaisemmin ole miettinyt, enkä oikeastaan tiedä mistä se kumpusi tänäänkään. Bussissa istuessani huomasin pohtivani asemaani tätinä. Mietin asiaa omien enojen, setien ja tätieni kautta, joita en voi sanoa tuntevani, mutta joita tavatessani tunnen jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Koko ajatusketjusta häkeltyneenä tajusin, että jossain kohtaa koittaa se vaihe, että sisarusteni lapset miettivät crazy-tädin halausten lomassa etteivät oikeastaan edes tunne koko tyyppiä vaikka tuo henkilö jakelee palvovia ja välittäviä katseita.

Mutta niinhän se kai menee. Tätinä katselen vierestä, kuinka vauvasta kasvaa taapero, taaperosta lapsi ja lapsesta nuori. Koen tuntevani heidät, mutta miten he tuntevat minut? He eivät ole seuranneet kasvuani, kuulleet sairaskertomuksiani tai rakkaushöpinöitäni. Eikä se kai ole tarkoituskaan. Mikä tekee tädistä, enoista ja sedistä tärkeitä? Tuttuus, historia, veri...

Itse tunnen lämpöä ja kiitollisuutta siitä, että minulla on tätejä, enoja ja setiä. Olemme tekemisissä silloin tällöin ja tunnen aina saavani noita lämpimiä katseita, ikään kuin he näkisivät minussa jotain, jota en itse näe.





lauantai 13. huhtikuuta 2013

Patrona

Olin eilen syömässä ensimmäistä kertaa Annankadun meksikolaisessa, Patronassa. Paikka on ihastuttava, palvelu loistavaa ja ruoka happaman, makean ja tulisen ilotulitusta. Ihastuttava ravintola, jonne on päästävä uudelleen. Tällä kertaa ei päästy alkuruoista pitemmälle, mutta ensi kerralla täytyy testata enchilladas suklaakastikkeella..




torstai 11. huhtikuuta 2013

Pakastekato

Vähiin käy, ennen kuin loppuu. Kun pakasteessa takaseinä alkaa näkyä, tietää että kesää kohti mennään kovaa vauhtia. Kaksi mustikkapurkkia, kolme vadelmapurkkia, yksi karvarouskupussi ja kaksi kantarellipussia kertovat tarinaa talven varalle säilöttyjen metsän aarteiden menekistä. Tänään kantarellien lukumäärä laski yhdellä, kun kokki valmisti eilisen riisin kaveriksi kantarellikastiketta, papuja (kaupan, koska omat loppuivat jo aikaa sitten) ja possun ulkofilettä. Riisi ja kantarellikastike muodostivat keskenään sienirisoton tapaisen ruokalajin, josta tuli oma suosikkini tälle päivälle. Maukasta torstaiyötä teillekin :)



keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

I ♥ eating

Keskiviikko on mukava päivä. Viikko on ehtinyt lähteä käyntiin, viikonloppu on jo edessä ja kokkaukselle on yleensä keskiviikkoiltana aikaa. Tänään jatkettiin koulimisharjoituksia, sillä koulimattomia taimia on vielä vaikka huru mycket jäljellä, enkä millään raskisi katsella niiden kuolemista liian ahtaissa oloissa. Nähtäväksi jää, kuinka moni todella selviää loppumetreille saakka. Jännää!

Koulimisen ohessa kokkailin jo viikkoja himoitsemiani kanankoipia. Helppoa ja maukasta :) Lisukkeeksi valmistin ensimmäistä kertaa juustokuminalla, kurkumalla ja laakerinlehdillä maustettua riisiä. Ei ihan superia, mutta syötävää. Makujen raikastajana toimi muuminlihasalaatti (=mozzarellasalaatti) ja jälkkäriksi nautittu ananas.

Jos pitäisi listata kolme suosikkitekemistä, niin syöminen olisi ehdottomasti yksi omistani :)



tiistai 9. huhtikuuta 2013

Makkarakermakakku

Kummityttö täytti aprillipäivänä kolme vuotta. Synttäreiden teemana oli Viileä Venla, josta vinkkejä on ollut havaittavissa jo kevään aikana erilaisina lauluesityksinä, hamekavalkaadeina ja sydämenmuotoisina aurinkolaiseina. Lahjatoiveena oli Viileä Venla -hame ja äitiä oli ohjeistettu laittamaan makkaraa kermakakun väliin. Olin yllättynyt ja tyytyväinen, kun ensimmäisestä lastenvaatekaupasta löytyi mielikuvaani vastaava vaaleanpunainen tylliunelma. Tulkitsin, että se oli myös sankarittaren mieleen, sillä hame piti saada pukea synttärimekon päälle - ei alle. Pitkän pääsiäisviikonlopun päättäminen keikistelevän kolmevuotiaan Chillaa chillaa esitykseen oli piste i:n päälle 

ps. Tällä kertaa makkarat löytyivät kermakakun vierestä omasta kipostaan :)





sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Nokkossämpylöitä ja kiitollisuutta

Päivän fiilistä kuvaa hyvin päässä pyörivä miksaus Lasse Mårtensonin Laiskotellen ja Leijonakuninkaan Hakuna Matata biiseistä. Voiko paremmin aloittaa päiväänsä, kuin istumalla valmiiseen aamupalapöytään, jossa odottaa rakkaudella leivottuja nokkossämpylöitä ja mustikkasmoothie   Eilisen suursiivouksen jäljiltä koko koti huokuu kevättä ja olo on vaan kertakaikkiaan hyvä. Tällaisina hetkinä läikähtää rintaan suuri kiitollisuuden tunne, joka imee itseensä kaikki mahdolliset ilon aiheet joita ympärillä on. Aikamoista.



keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Koulintatalkoot

Viikot vierivät, aurinko paistaa ja siemenet ovat muuttuneet pieniksi ja vähän suuremmiksikin taimiksi. Lomalta palatessa kotona odotti yrttiviidakko, jonka asukit ovat huudelleet lisätilan tarpeesta jo päiviä. Tänään koulintatalkoot viimein käynnistyivät ja juuret pääsivät väljemmille vesille. 

Koko touhu alkoi paperiruukkujen tekemisellä siihen tarkoitetulla puuesineellä, joka osoittautui todella käteväksi välineeksi. Kiinnostuneet voivat tsekata youtuben Paper pot maker -videon aiheesta (1.20 eteenpäin). Paperiruukut voidaan seuraavaksi istuttaa suoraan saviruukkuihin, joka on mielestäni varsin kätevää. Kiitos anopille, joka oli bongannut kyseisen välineen kaupassa ja toimi koko operaation työnvalvojana :) 

Taimien kouliminen oli mielenkiintoista ja kasvattavaa puuhaa, jopa meditatiivista. Mielikuvat vilejelevistä buddha munkeista sekä kärsivällisistä bonsaipuun kasvattajista nousivat mieleeni pikkuruisia taimenalkuja siirtäessä. Valmista työtä katsellessa vatsassa tuntuu pientä kihelmöintiä - minkähänlainen sato tästä vielä saadaankaan!