Hetki

Istun sinisen talon pihassa vaahterapuiden varjossa. Tuuli tuivertaa hiuksissani ja saa ympärilläni olevat lehdet suhisemaan. Aurinko paistaa sinisellä taivaalla, eikä läpinäkyvistä pilvistä ole sille vastusta. Kääriydyn vilttiin ja nostan kuuman teekupin huulilleni. Hetki. Minun hetkeni. Kukaan ei koe sitä niin kuin minä, sulkiessani silmäni ja kuunnellessani puiden suhinaa, lintujen liverrystä, viereisten pöytien epämääräistä pulinaa, kaukaista liikenteen hälyä. Avaan silmäni ja katselen alhaalla kimmeltävää merta. Hymyilen. Tämä hetki on kaunis, olen tässä ja nyt.

Hetkiä

Valon Soturi uskoo. 

Koska hän uskoo ihmeisiin, ihmeitä alkaa tapahtua. 

Koska hän on varma, että hänen ajatuksensa 

voivat muuttaa hänen elämäänsä,

hänen elämänsä alkaa muuttua.

Koska hän uskoo lujasti löytävänsä rakkauden,

rakkaus saapuu.

-Paulo Coelho, Valon soturin käsikirja

Kiukkulaulu

Jo riittää teidän napina!

Nyt tuli tupenrapina!

Voi nenäapina!

Voi pyllistävä porsas,

voi lehmän takahampaat,

voi jätskirosvo ja rönkkö,

gömbölä bömbölä böö!

Joskus jokainen 

on kiukkuinen,

lapsi sekä aikuinen.

Kun miettii, mikä on kiukun syy

niin kiukku usein pienentyy.

Kiukku levittää kiukkua lisää:

jos sinä kiusaat äitiä 

ja äiti kiusaa isää,

niin Pentti tönii Anttia,

ja Antti kiusaa Karia

ja Kari hakkaa Aria -

sillä kiukku levittää kiukkua,

ja kiukku levittää kiukkua,

gömbölä bömbölä böö!

-Kaarina Helakisa, Annan ja Matiaksen laulut-