Jouluruokaa

Ruokaa! Rakastan ruokaa ja pidän ruoanlaitostakin kausittain. Viime aikoina kokkauspuuhat eivät ole innostaneet, jonka takia muiden laittama ruoka on ollut superhyvää. Niinpä joulupöydän antimet kutkuttivat jokaista makunystyrääni ja nautin jokaisesta suupalasta kiitollisena. Täytyy myöntää, että pienet pakasterasiat jääkapissamme alkavat pikkuhiljaa olla tyhjät mukaan otetuista herkuista, enkä tiedä miten selviän ilman kinkkua, rosollia ja sienisalaattia niiden loppumisen jälkeen. En siis saanut tänä vuonna niin kovin monille tuttua jouluruokakuvotusta, vaan pikemminkin jouluruokakaipauksen :) Kiitos kokeille ♥ 

Joulupuu

Joulussa mielestäni yksi ihanimmista asioista on joulukuusi. Isän valitsema ja hakema kuusipuu tuodaan  pirttiin aattoaamuna neulasvanan siivittämänä. Tuoksu leviää koko taloon, muistuttaen tutun perhejuhlan alkamisesta. Ensimmäisenä paikkansa löytää latvatähti, jota seuraa jouluvalojen jono ympäri kuusta. Tämän jälkeen äidin esille tuomat joulukoristeet alkavat hävitä pöydältä kuusen oksille: ikivanhat kiiltopaperikarkkikoristeet, uudet joulupallot, suklaakoristeet.. kaikki sulassa sovussa keskenään. Lopulta joulupuu on rakennettu ja jouluvalot kytketään päälle - Joulu voi alkaa.

Joulumörkö

Heräsin tänään ärsyttävään olotilaan ja listaan asioita, jotka pyörivät päässäni tekemättömien asioiden osastolla. Etukäteen suunniteltu tiukka maallelähtöaikataulu ahdisti jo valmiiksi, eikä asiaa auttanut räjähtäneen näköinen koti tai postissa odottava paketti. Aikani asiaa kiukkuiltua tajusin, että joulumörkö oli iskenyt ja etten tekisi pian jotain, se voisi pilata koko joulun!

Ensimmäisenä posti. Tiesin jo aikaisempien päivien perusteella, että ihmisiä on liikkeellä enemmän kuin normaalilauantaisin, mutta en osannut varautua postissa odottavaan tilanteeseen. Toppapuku päällä katsoin epäuskoisena vuorotellen taululla vilkkuvaa  palvelunumeroa 315 ja kädestäni löytyvää numeroa 380. Kiukun siemen helähti sisälläni jälleen punaiseksi ja joulumörkö yritti vallata mielestäni tilaa. Hengitin syvään ja huomasin käytävällä ilmaisen niskahieronnan - loistavaa! Hartiat ovat olleet koko viikon jumissa ja hieronta teki todellakin hyvää. Istuessani hierottavana mietin kiitollisena, että jono oli niin pitkä ja sain rentoutua hetken kaiken tohinan keskellä. Kiitos Kinetic :) 

Postista kotiinpäin kulkiessani nautiskelin talven pakkassäästä ja tein sotasuunnitelmaa kotona odottavaan taisteluun. Ulko-oven sulkeuduttua mörkö nosti jälleen päätään: en varmasti saisi kotia kuntoon ennen iltamyöhää :/ Laitoin jouluradion soimaan ja aloitin taiston. Ensimmäisenä keittiö. Punajuuritahroja hinkatessani huomasin kasvojeni rentoutuneen ja jonkinlaisen hymynkareen suupielessä, joulumörkö sähisi. Mitä siistimmäksi keittiö muuttui, sitä tyytyväisemmäksi huomasin itseni! Syöksyin innoissani olohuonetta muistuttavan ompelu-askartelukaaoksen kimppuun ja pian löysinkin jo ruokapöydän kadonneen pinnan sekä kauan kadoksissa olleen sohvan. Kun viimein sytytin  kynttilät palamaan ja istahdin nauttimaan siististä kodista, ei joulumöröstä ollut enää tietoakaan. 1 - 0.  

Koti on nyt siisti, matkalaukku on melkein pakattuna ja joulumieli on matkalla meillekin. Ihanaa ja Rakkauden täyteistä Joulua, sekä voimia joulumörön voittamiseen. 

Joulukorttirumba

Huomasin tänään olevani auttamattomasti myöhässä, nimittäin joulukorttien lähetyksessä. Luulin että viimeinen lähetyspäivä on huomenna ja aloitin askartelurumban vailla minkäänlaista suunnitelmaa tuotteen lopputuloksesta. Halusin kokeilla SMY:ltäni saatuja teippejä sekä korttipohjia, ja yhdistellä niitä viime vuoden korttitarpeisiin. Viime vuonna innostuin tekemään kahdenlaisia kortteja: eri väreillä koristeltuja nallekortteja, sekä kullanhohtoisia kortteja.

 

Tämän vuoden korteista tuli todella jouluisia, lapsenmielisiä kuten tekijänsäkin ja pirtsakoita. Uusina materiaalikokeiluina olivat kangastilkut sekä kirkkaanpunainen kuplamuovipakkaus. Nyt täytyy kiiruhtaa postiin...

Piparkakkukarnevaali