Viikonloppuun mahtui monenmoista ohjelmaa, joista yksi tärkeimmistä oli kevätkylvö. Pelkkä ajatus oman pikku puutarhan kasvattamisesta on pitkään saanut hymyn kasvoille ja nyt se on laittettu myös käytännössä alulle! Vaikka ensimmäiset kylvökokeilut eivät menisikään aivan putkeen, tuntuu hyvältä saada kasvattaa jotain itse - tapahtui se sitten siemenestä tai taimesta.
Omavaraisuus, vaikkakin pienmuotoisena parvekeviljelynä, auttaa ymmärtämään papan intohimon maanviljelyyn ja sen synnyttämän yhteydentunteen ympärillä kasvavan luonnon kanssa. Se miten pienellä vaivannäöllä voi saada itse jotain vihreää kavamaan, tuntuu uskomattomalta! Oman sadon kasvattaminen, joka meillä on kevyttä harrastusta verrattuna isovanhempieni ainoaan toimeentuloon sekä luonnon säätelemään elinehtoon, avaa yhteyden omiin sukujuuriin kuin myös omaan ravinnonsaantiin. Sen sijaan, että ruokin virtuaaliset lehmäni mobiilialustalla kasvatetulla sadolla, voin toteuttaa samaa "maanviljelyä" todellisuudessa, omista lähtökohdistani käsin.
Nyt vain odottamaan pieniä taimenalkuja, että päästään koulimaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti