torstai 16. elokuuta 2012

Hevonhierakkaa, nokkosia ja herkuttelua

Luonnon tarjoaman marja- sekä sienisadon lisäksi metsät ja pellot ovat täynnä käyttökelpoisia kasveja, joiden lääkinnällinen vaikutus on vain pari sukupolvea takaperin ollut vielä kaikkien tiedossa.

Ensimmäiset muistoni lääkekasveihin liittyen löytyvät jo lapsuudesta, jolloin äidillä oli tapana etsiä pihasta ratamonlehti vuotavaan haavaan ja valmistella erilaisia valkosipulitököttejä sekä mustaherukkamehua flunssan karkoittamiseen. Mahataudissa paras lääke oli mustikkakeitto ja juhlamehuna juotiin Viiperiä (mustaherukanlehtimehua). Pari vuotta sitten luin uudelleen teiniajoista lämpimät muistot jättäneen Maan lapset -kirjasarjan. Jean M. Untinen Auelin kuvailema luonnon apteekki tuntui kiehtovalta ja siitä innostuneena ilmoittauduin viime keväänä Käytännön lääkekasvit -kurssille. Henriette Kressin vetämä kurssi sai odottamaan kesää ja sen mukana tuomaa vihreyttä erilaisin silmin.

Aikaisemmin esittelin teille Aurinkoa purkissa -tekstissäni jo ensimmäiset uudet tuttavuudet - kuivattuja kehäkukkia. Tänään saaliiksi tarttui hevonhierakan juurta sekä nokkosen siemeniä. Ensimmäisenä mainittu päätyi pieneksi leikeltynä kuivuriin ja jälkimmäinen viettää yön parvessa niputettuna, niin että ylimääräiset mönkijät pääsevät vielä karkuun. Lyhyesti kuvailtuna ja Henrietten kirjaa lainaten hevonhierakan juurta käytetään allergioissa ja maksaa vahvistamaan, nokkonen taas on parhaimpia yrttejä heinänuhaan.

Yrttiteeainekset alkavat pikkuhiljaa olla kasassa, mutta sitä ennen nautiskelen vielä vanhoista tutuista herkuista - kuningatarpiirakasta ja herukka-vadelmamehusta :D







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti