Pirtin ääniä

Istun vanhan omakotitalon pirtissä, jalassani uudet villasukat. 88-vuotias isotätini pulputtaa Keski-Suomen murretta ja hakee vielä toiset villasukat sukulaistytön matkaan. Sellaiset kun valmistuu kuulemma päivässä. Kello on yhdeksän ja olen vasta herännyt, mutta isäni, isoäitini ja isotätini ovat ehtineet olla ylhäällä jo monta tuntia. Perunat ovat kiehumassa ja penkillä odottaa ämpärillinen vastakerättyjä puolukoita. Kuuntelen ja katselen, painan mieleeni ja koitan imeä itseeni kaiken mitä ympärillä tapahtuu. "Suat vielä monta vellilautasta syyä ehtä pääset tähä ikkään" haastelee isosisko 80-vuotiaalle pikkusiskolleen. Puheen sorinaan sekoittuu seinäkellon tikitys sekä keinutuolin jalasten alla nariseva lattia. Ikkunasta näkyy punaisten puolukoiden värittämä mäntymetsä syksyisen aamuauringon valossa. Kaunis päivä.