No kun..

Hellästä ja huomaavaisesta herätyksestä huolimatta, nousin tänään väärällä jalalla. Väsytti ja itselle tehty lupaus aamulenkistä ei todellakaan kiinnostanut. Nousin kuitenkin ylös ja päätin vain toimia. Aurinko paistoi ja mielikin alkoi pikku hiljaa sulaa askelten tahdissa, silottaen otsan kiukkuryppyjä. Takaisinpäin tullessa harmittelin etten ole mökillä, jossa olisi helppoa lenkin jälkeen pulahtaa rauhassa uimaan ja nauttia veden viileydestä. Keksin ainakin viisi syytä miksi se ei onnistuisi lenkkipolun vieressä sijaitsevalla uimarannalla: pyyhkeen puuttuminen tarkoittaisi märkänä kotiin lenkkeilemistä ja hiekkaa olisi sitten vaatteissa ja kengissä ja kotona, hankalaa ja... Kaiken sen epämääräisen jupinan keskellä pysäytin ajatukseni ja mietin sen ainoan tärkeän kysymyksen: haluanko mennä uimaan? Kyllä. Ja simsalabim, loput järjestyi itsestään! Ihana aurinko, ihana vesi ja parempi mieli :)