perjantai 5. lokakuuta 2012

Aistikokemuksia

Mietin tänään sateessa kävellessäni ihmisen aistikokemuksia. Saan olla kiitollinen, että kaikki asitini ovat vielä suht hyvässä kunnossa ja saan kokea maailmaa kaikkien niiden kautta. Rakastan hipelöidä erilaisia materiaaleja ja saatankin kaupoissa kävellessäni ohimennen hipaista rekkitangossa roikkuvia vaatteita tai hyllyssä kököttävää outoa hedelmää. Nintendo VII:n ohjaimen suunnittelijat saavat allekirjoittaneelta plussapisteitä  peliä elävöittävän tuntopalautteen ansiosta ja kännykkäni paras puoli koon lisäksi on värisevä kosketuspalaute. Tunnustelkaa!

Tuoksut! Meren ja järven tuoksu kesätuulessa, sade ja syksy, ohi leijaileva parfyymi kadulla, vanhan talon historian havinaa huokuva aromi, niin ja ruoan tuoksu - mmmm. Miltä elämä tuntuisi ilman hajuaistia? Haistelkaa!

Oranssit, keltaiset ja punaiset lehdet puistoissa saavat luonnon huutamaan ääneen, tyyni järvenpinta yöttömässä yössä rauhoittaa levottomimmankin sielun, talven pimeydessä loistava tähtitaivas saa uskomaan jokaisen toiveen toteutumiseen  ja kevään kukkien väriloisto nostaa hymyn huulille aina uudelleen ja uudellen. Maailma on täynnä täydellisiä värejä ja väriyhdistelmiä, jotka kutkuttavat mielen jokaista sopukkaa. Katselkaa!

Lintujen laulu! Kevään tunnistaa ensimmäisenä lintujen kevätsirkutuksesta sekä purojen pulputuksesta. Lapsen nauru saa tekemään saman tyhmältä näyttävän tempun uudelleen ja uudelleen. Kuinka musiikki saa aikaan tunnereaktioita ja miten tärkeältä puhuminen tuntuu yksin vietetyn päivän jälkeen. Hiljaisuus, aaltojen ääni rantakivikossa, puissa suhiseva tuuli, kuiskaus korvassa. Kuunnelkaa!

Ja sitten se, kun vain tietää jotain, jota ei oikeastaan voi tietää. Tietää sen jossain sisimmässään.

1 kommentti:

  1. Ihanin on toi viimeinen kappale. Ai että mietit kauniisti!

    VastaaPoista