Confit de canard

Kahden vuoden takaisen Espanjanmatkan jälkeen olen kaivannut sieltä eniten ruokaa - yllättäen :) Erityisesti lounaalla tarjottu ankka on jäänyt mieleen ja olen koittanut kokkailla tuota samanlaista mureaa ankankoipea pariinkin otteeseen, huonolla menestyksellä. Pakastealtaasta tai vakuumista ostetut ankankoivet eivät ole muuttuneet keittiössämme mureiksi makunautinnoiksi, vaan pikemminkin sitkeiksi ja mauttomiksi "pakko syödä, koska maksoi paljon" -ruoiksi.

Meinasin jo luopua toivosta, kun eteeni osui vinkki, että ankankoivet kannattaa ostaa ankanrasvaan säilöttynä. Ajatus jäi kytemään mieleeni ja kun hulluilla päivillä silmiini osui juuri tällainen tuote, päätin kokeilla vielä kerran. Säilykepurkki sisälsi neljä kypsää ankankoipea säilöttynä ankanrasvaan ja hinta oli alessa 20 euroa - ei siis ihan arkiruokaa. Koivet ovatkin odottaneet juhlavampaa kattausta ja viimein tilaisuus koitti. Kutsuimme ystäväpariskunnan syömään sillä alustuksella, etten tiedä mitä pääruoasta tulee mutta alkuruoka on sen verran täyttävää että sillä ja jälkiruoalla pärjää ainakin hetken :)

Pitkä tarina lyhyeksi, aluruokana tarjoiltiin tuttu punajuurikeitto, joka oli hyvää ja jonka syömisen aikana ankankoivet olivat 20 minuuttia uunissa 200 asteessa. Koivet nostettiin pöytään pinaatilla höystetyn perunamuusin, sekä paistikastikkeen (kiitos vieraiden kekseliäisyyden :) kera. Ja kuulkaas, ankka oli juuri sellaista mitä muistan sen olleen Espanjassa - N.A.M (=nautinnollisen absoluuttisen maukasta). Jos ei tykkää suolaisesta ruoasta, niin sitten en suosittele, mutta muuten todella helposti valmistuva loistodinneri!

ps. jälkiruoaksi tarjoiltiin panna cottaa passionhedelmäkuorrutuksella.. :P