Lapsissa on jotain maagista. Kun kaksivuotias ilmoittaa topakasti ettei halua tulla tädin syliin ja tilalle kömpiikin seitsemänvuotias "isoveli" tai liikkumaan opetteleva suurisilmäinen söpöliini purskahtaa hersyvään nauruun 12-vuotiaan esimurrosikäisen serkun leikityksestä, on usein hymyssä ja kyynelissä pidättelemistä. Vanhemmuudesta en vielä tiedä mitään, mutta tädin rooli on tuttu niin verisukulaisten kuin kummiudenkin kautta ja koen sen roolin olleen tähän mennessä elämäni tärkeimpiä, antoisimpia. Aitous, herkkyys ja konstailemattomuus vetoavat tavalla, joka saa aina aikaan läikähdyksen rinnassa.
Tänään tuo läikähdys muuttui onnenkyyneleiksi, kun postin seasta löytynyt ruskea kirjekuori osoittautui siskontyttöni lähettämäksi. Kuoren sisällä oli eskarikuva ja pieni Hello Kitty kirjekuori, jonka sisällä oli prinsessatarroja, keltainen rapu ja kirje: ois kiva nähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti